Hiihtoloma on nyt lomailtu ja paluu koulun penkille on tapahtunut.
Viime viikon lauantaina käytiin tokoilemassa aussejen kanssa. Nyt Maisan vire oli huomattavsti parempi ja se keskittyi hyvin. Seuraamisessa mun pitää ite muistaa olla reipas, jotta se koirakin muistaa. Ruutu meni hyvin Maisan osalta. Ite vaan sössin, enkä huutanut tarpeeksi aikasin seisomaan, vaan annoin sen haahuilla ruudussa ?! Pääasia, että se sentään meni koko ruutuun, vaikkei edes nähnyt, että sinne kosketusalusta vietiin.
Tän viikon perjantaina olis sitte kisamainen treeni Vuokkosilla. 4 AVO:n liikettä olis suoritettava, hmm, me ei kyllä olla oikeen treenattu liikkeitä kokeenomasesti...lahjattomat treenaa, vai miten se meni ?
Sunnuntaina oli HSKH:n kisat. Agilityrata meni ihan läskiks. Maisa teki omaa rataa ja mä omaani. Kontaktit oli h-i-t-a-a-t ja koira karkaili ties minne, ja jätti osan kepeistäkin pujottelematta. Osaa se Maisakin näemmä perseillä :o
Hyppyradalla meillä oli jo parempi tuuri ja oltiin jopa löydetty samalle radalle. Multa taas pari tyhmää ohjausvirhettä ja myöhästymistä, mutta Maisa toimi! 0-rata pienellä yliajalla, sija 5 :)
Eipä silloin sunnuntaina paljon aksailee päästy. Jollei koulu ole harrastusten tiellä niin sitten sääolosuhteet. Ei ollut toivoakaan päästä treenipaikalle, oli sen verran lumista. Maanantaina käytiin katsastamassa uus koirauimala Helsingissä. Ripanen pääs ensimmäistä kertaa uimaan altaaseen, joten otettiin varmuuden vuoks uittaja. Kyllähän se jätkäkin intoutui sitten, kun vauhtiin pääsi. Hyppi vesi roiskuen altaaseen, eikä kulkenut hienostuneesti ramppia pitkin, niinkun punaturkkinen neitonen teki. Vähän oli ehkä ahdas allas tuo, eikä koirat kunnolla mahtuneet siinä pitkiä matkoja uimaan, mutta onpahan sekin uimala nyt katsastettu.
Aussejen takaa voi vähän pieninkin kuikuilla :)
Eilen oltiin tokoilemassa Korson Parkkitalossa. Maisa oli surkeessa vireessä aluksi, mutta loppua kohden se alko taas intoutua. Seuraaminen oli hyvää, ku tuli riittävän tiheeseen käännöksiä ja pysähdyksiä. Noutoa tehtiin hetsaamalla ja samoin luoksetuloa. Kaukojen i-m vaihtoon tarvitaan lisää nopeutta.
Tellu oli ihan huippu! Ainahan se on :) ei se mitään osaa, mutta ilosesti se yrittää. Merkki on niin hauska käydä tönäsemässä kumoon ja lelua on niin kiva hakea ja kantaa pää pystyssä. On se pätevä!
Pitkän harkinnan jälkeen päädyttiin mekin laittamaan molempien aussejen osalta hakemukset HSKH:n tokon SM-joukkueeseen. Varmaan olis nyt korkee aika mun ja Maisanki alkaa treenata ihan tosissaan :)
That's true! Aika vaan menee niin nopeesti, ettei sitä ehdi tajutakkaan. Viimeistään sitä pysähtyy sitten miettimään, kun koira täyttää taas jälleen kerran vuosia. Vastahan tuo mitä ihanin ystävä oli kamala kakara, jota välillä jopa inhosi. Joo, sitä ei aina edes halua muistaa millanen Maisa oli pentuna. Tää kuva johdattaa harhaan, ja pahasti:
No, olihan se söpö toisinaan, mutta vähemmän söpö niillä kerroilla, kun sain juosta naapurin pihalla iltamyöhään hakemassa pentuani naapurin grillikodasta syömästä makkarankuoria. Siellä tuo ilkikurinen söpöläinen odotti hampaat irvessä, silmät vihasesti kiiluen. Eikä tämä suinkaan tapahtunut kerran eikä kaksi vaan hävyttömän monta kertaa. Lisäksi sain moneen otteeseen selitellä nolostuneesti naapureille outoja hiipparointireissuja. Livahtihan tuo penska joskus niille sisällekkin muka tuttavallisesti syömään naapurin koiran maksalaatikot, jonka jälkeen meni huuliaan lipoen tyytyväisenä omalle pihalle. Toisen naapurinkin edessä sain hävetä, kun Maisa päätti jahdata niiden kissan sisälle asti ja käydä syömässä tämän ruuat. En edes pysty enkä välttämättä haluakkaan muistaa kaikkia noita kommelluksia, mitä tuon söpöläisen kanssa tapahtui. Sen verran voin kyllä sanoa (jos asia ei tullut jo selväksi), että tuo ovela kettu veteli mua nenästä 6-0 tilanteessa kun tilanteessa, olihan se mun pieni prinsessa :D
Kesti aika kauan ennekun aloin edes vähän alkaa luottaa Maisaan. Meni jonkin aikaa ennenkun uskalsin edes päästää sen vapaaksi keskellä metsää. Pieni kakara ei välittänyt tuon taivaallista, mihin suuntaan mä kuljin. Sen sijaan se meni omia menojaan, minne ikinä nenä veikään.
Luojan kiitos noi ajat on kaukana takana, ja nyt noille tapauksille ei voi enää muuta ku hymyillä. Miten kokematon sitä itsekkin silloin oli :)
Tänään käytiin juoksemassa synttärisankarin kanssa synttäristartti Kirkkonummella. Vielä aamulla flunssasena migreenissä mietin, lähteäkkö vai eikö. Kyllähän sitä buranan voimalla jaksaa :)
Maisasta ei oo nyt synttärikuvaa, mutta synttäriradasta on video :D
Ihan liian tyhmiä virheitä multa, mutta radan jälkeen oli toooosi hyvä fiilis. Meillä oli kivaa Maisan kanssa :)
Viime viikon sunnuntaina meillä oli aksavuoro hallilla. Tehtiin poispäinkäännöksiä ja valsseja, sekä tietty kontakteja. Maisa oli huippuvireessä; se jopa varasti lähdössä. Kontaktit meni huippuhyvin, joten uskalsinpas ilmota sen ens viikonlopulle oman seuran kisoihin hyppärin lisäks myös yhelle agiradalle :)
Perjantaina ois ollu tokotreenit, mutta voi sitä vääryyttä, ku koulu on välillä harrastusten tiellä :( no, en ehkä ois kuumeisena jaksanukkaan iloita tokokentällä. Sillä aikaa, kun äiti ja Ripa tokoili hienosti hallissa, viihdytti Maiski ihmisiä Hyvinkään juna-asemalla tekemällä temppuja ja tokoa :)
Seuraava viikko onkin sitten lomaa :) onpahan aikaa treenata koiraa. Huomenna illalla hallille aksailemaan :)
Tammikuun viimeisenä sunnuntaina kävästiin Hyvinkään hallilla juoksemassa hyppyrata Maiskin kanssa. Ei ollut ehkä ihan paras paikkavalinta kisoille, koska viimeksi tuli jo todettua uusi nurmi erittäin liukkaaksi. Rata oli keskinkertanen. Yksi vähän vaikeempi kohta oli; pitkä suora, jonka päässä oli houkutteleva putki, jonne ei siis pitänyt mennä, mutta neiti päätti ampasta sinne suuna ja päänä. Okei, mun vika kun en ohjannut. Maisa oli muutenkin koko radan ajan toosi tahmee ja hidas. Jos nyt saa selitellä.. olin kuumeessa ja ei muutenkaan ihan aksaamisfiilis, ehkä seuraavalla kerralla paremmin toisessa paikassa.
Viime viikko menikin Hyvinkäällä sitten perjantaihin asti. Illalla kuitenkin vaikeesta säästä huolimatta selvittiin tokoilemaan Ojankoon. Ohjatut treenit oli peruttu sään takia. Saatiin kuitenkin hyvät treenit äitinkin kanssa aikaan. Suunnitelmissa ohjattuihin treeneihin oli 3 kokeenomasta liikettä + paikkamakuu, eli jos kerta tähän oltiin varauduttu, se myös tehtiin. Maisalle otin noudon, kaukot ja liikkeestä seisomisen. Koko treenien ajan Maisa oli kauheen epävarma. Noudossa ei lähtenyt kapulalle, joten otin varman päälle ja annoin kunnon avun. Kaukoissa Maisa ei noussut istumaan. Ollaan tehty kaukoja melkeinpä ainoastaan leikin varjolla, eikä kokeenomasesti juuri ollenkaan, eli kokeenomasta treeniä niihin lisää. Liikkeestä seisominen oli ok. Lopuksi tehtiin vielä ruutua, merkkiä, merkin kautta ruutua, hyppyä ja pieniä motivaatioseuraamisia. Kaikissa Maisa oli hurjan epävarma. Sain hetsata sen ruutuun, merkille ja jopa hyppyyn, joka on sen lempiliike : o
Paikkamakuu kuitenkin onnistu superhyvin. Pää ei noussut kertaakaan vaikka kävin muutaman kerran piilossakin.
Ripa teki seuraamista, hypyn ja liikkestä seisomisen. Hypyssä ennakoi perusasentoa, muuten treenit meni Ripan osalta ok, mitä nyt muistelen :P
Perjantai-iltana ja lauantaina auspait sai lenkkiseuraa Pöysti-bortsusta ja Eikka-russelista :) Pöystillä ja Ripalla oli ainakin tosi hauskaa, niin kun kuvista voi päätellä:
Sunnuntaina Ripalla oli ekat viralliset tokokokeet! Tuomarina oli Harri Laisi. Ripa työskenteli kivasti. Vähän oli matala vire ja liikkeestä maahanmenon perusasentoon tuli kaksoiskäsky, mutta niinkun Laisi sanoi, työskentelyä oli kiva katsella. Tuloksena ALO1, KP, 190 p ja luokkavoitto!! :) Siitä on sitten kiva jatkaa kohti seuraavia kokeita !
