Ripan tokokokeet Elimäellä

Ripa tokoili eilen hienosti toisen ALO1-tuloksensa Elimäellä, Kouvolassa. Tuomarina oli Harri Laisi.

Pisteet jakautuivat seuraavasti:

Luoksepäästävyys: 10
Paikkamakuu: 10
Hihnaseuraaminen: 9,5
Vapaana seuraaminen: 9
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 10
Seisominen: 10
Hyppy: 7
Kok. vaikutus: 10
Tuloksena siis ALO1, 189p, KP ja luokkavoitto!

Tenavat touhuilee

Näin meidän pihalla:

Spanielin viisautta! :)

 Ripanen on tarkkana

 ja Maisa tapansa mukaan rento

Kausalareissun jälkeen lauantaina Essi ja Gou matkustivat meille illalla vielä junalla. Hetken mielijohteesta lähdettiin porukalla Ojankoon aksailemaan. Maisa kulki vähän tahmeesti, keinu oli kuitenkin aika nopee!

Maisa sai lintsata ja mennä minikorkeuksilla :D

 Ripalta ei vauhtia eikä vaarallisia tilanteita puuttunut.

Sunnuntaiaamuna jatkettiin siitä mihin illalla jäätiin, eli aamulla Ojankoon! nyt oli pikkuspanielikin hyppelemässä, ja niin innoissaan se loikkikin! Tepa teki myös hyppytreeniä, sen hypptyyli ei ole paras mahdollinen ja ylimääräisiä askelia tuli hyppyjen väliin jonkin verran. Auspait meni hyvin hyppysarjat. Ripalla oli radalla taas vauhtia niin etten kerennyt millään mukaan. Ripa joutuu aina huomauttelemaan huonosta ohjauksesta haukahtamalla. Onneksi se irtoo hyvin :)! Maisa oli taas vähän laama, liekö väsynyt vielä Kausalareissusta.

Eilen oli Maisan ohjatut tokotreenit. Aiheena oli luoksari ja luoksarin pysäytykset. Maisa on ollut vähän vieläkin ylirauhallinen ja luoksetulon alun vauhti meinasi tippua raviin. Pysäytystä ei olla mitenkään kauheesti treenailtu, mutta se on kuitenkin suht nopea, eikä valumisia enää ole. Pitää vaan aina heittää namia selän yli että neiti jaksaa uskoa käsimerkkiin. Tehtiin seuraamista ringissä. Maisa oli siinä jotenkin tosi epävarma. Se vaan hidasti ja jäi seisomaan.. toljotti mua: 'Ootko nyt ihan varma että saan tulla?' Tein seuraamista vielä ringin jälkeen ja Maisa tiputteli kontkatia, huomautin sille 'tukistamalla' korvasta ja sanomalla 'nyt kunnolla'. Koira joka ei juuri koskaan nöyristele mulle tai kyykistele mistään kurmotuksesta, kyykistyi ja oli todella nöyränä. En osannut odottaa tommosta reaktiota. Yleensä, jos Maisa ei oo keskittynyt tekemiseen tai ei oo ollut kuulolla,  paras rankasukeinu on ollut vaan 'mene pois' sanominen, jolloin Maisa on mennyt korvat luimussa kentän laidalle ja ollut sielä muutaman kymmenen sekuntia, ennenkun oon kutsunut sen uudelleen yrittämään. Noh, en ottanut sen ajatuksen juoksusta selvää, ja tein vaan lyhyen onnistumispätkän seuruuta. 

Maisan kanssa oon treenannut paljon luoksarin stoppia kiertämisleikin avulla. 'Läpijuoksuja' ollaan tehty jonkin verran, mutta aivan liian vähän. Lopputuloksena on, että vaikken mitään sanoiskaan koira jää AINA seisomaan kiertämisen jälkeen. Sain tokokouluttajalta vinkin, että oottaisin vaan, kunnes Maisa tarjoo ite luoksetulemista. Noo, mä sitten eilen treenin päätteeksi kokeilin. Laitoin Maisan kiertämään ja se jäi seisomaan. Mä odotin ja odotin.. koira meni istumaan.. mä odotin.. koira meni makaamaan... mä odotin ja odotin.. käänsin selän ja odotin.. menin viereisille kentille ja odotin.. kyykistelin siellä ja odotin.. koira makasi.. mä olin häiriönä Ripalle ja odotin.. meni varmaan 20 min ja sitten alettiin pakkailla reppua kotiinlähtöa varten.. koira nousi seisomaan.. mä odotin.. ei mitään.. lähettiin sitten vaan kylmästi kävelemään kentältä ja sitten VIHDOIN! Maisa tuli mun luo :) Toivottavasti tosta oli jotakii hyötyä :)

Maalta kaupunkiin

Reissaajat on taas kotiutuneet Vantaalle. Tuntui luksukselta palata taas juoksevan veden pariin. Kausalassa meni vesipumppu rikki ja jouduttiin olemaan viikko ilman juoksevaa vettä. Ei siinä muutakun naapuriin suihkuun ja ulkohuussi käyttöön. No, koirat ainakin nautti täysillä lande-elämästä. Ainakin Tellu. Se ei pysähtynyt kertaakaan kun päästiin ulos. Nenä kiinni maassa se mennä viipotti minne sattuu, turha sitä oli edes yrittää huudella.
Kun ei kerta eläinparkissa possuja ole, Tellu päätti toimia tämän puuttuvan eläinlajin virassa. Viimeksi eilen illalla mustavalkoinen spanieli tuli ruskee mustana hevosaitauksesta. Kerta ei vettä ollut, jouduin kaatamaan koiran turkkiin puol pulloa shamppoota ja heittämään lampeen. Seuraavana yönä Tellu EI nukkunut mun tyynyllä!

Shamppoopesun jälkeen..

Ja jotta possu ois kunnon possu, kuului Tellun päivittäisiin touhuihin myös kiipeily keittiön tasoilla. Sinne kun oli helppo päästä pöydän kautta meijän ollessa muualla. Ja niin katosi pienen  possun pieneen suuhun melkein puol pussia sipsiä. Karkkipussi oli myös syöty, mutta syytän siitä ennemmin Maiskia. Tellu kun on vähän nirso karkkien suhteen.

Kerettiin me parina iltana myös tokoilemaan. Kokeilin tehdä Maisalle piiiiitkän seuruupätkän. Paimenhan oli pätevä! Piti oikeen paikan kokoajan. Kontakti ei tippunut kun muutaman kerran. Käänökset oli ok. Maisan kaukoista on tullut vähän epävarmat. AVO kaukot menee loistavasti, mutta seisominen sekottaa pakkaa, pitänee helpottaa harjotuksia. Maisa on myös tajunnut uuden 'ned' -maahanmenokäskyn. Nopeutta vahvistetaan vielä käsiavulla. Liikkeestä istumista ollaan treenattu jonkin verran, ja se edistyy pikkuhiljaa. AVO luoksari on super. Pysähtyy kun seinään, sitä vahvistin paljon heittämällä namia selän taakse ja kun kokeilin antaa käsiavun ja viiveellä heittää namin, onnistui tosi hyvin! Luoksarin loppuosan vauhti on nyt hyvä!

Ja jotta ei unohdettaisi spanielia... Tepa on ehkä alkanut tajuumaan 'sivu' käskyn. Hakee myös perusasentoa hyvin. Mutta seuruu ja kaikki muu.. unohdetaan ne :D EVL luoksari ja ylempien luokkien kaukot on Tepan pravuuri. Saiskohan Tellu hypätä suoraan EVL:ään, jättäisi siellä vaan seuruun ja jäävät pois :D

Käytiin myös yhtenä iltana paimentelemassa. Harjottelin Maisan kanssa hakukaaria. En tiedä, oliko järkevää, mutta mutta. Itse hakukaaret onnistu ihan hyvin. Maisa muutenkin hakee lampaat mulle hyvin, mutta mikä siinä on että kun lampaat on mulla, niin Maisan on pakko syöksyä lauman läpi mun luo!? Yritin kuljettaa, käskeä koiraa kaikilla mahollisilla käskyillä, mutta ei... Maisan yli-innokkuus lampaita kohtaan on myös heikentymässä. Jos se on lähdössä ilman lupaa lampaille ja kutsun nätisti takasin, se tulee. Eli koira on jotenkuten halittavissa aitauksessa. Kuinka hyvä juttu se on, en tiedä. Sen tiiän ettei Maisa vaan osaa paimentaa.

Ripa valittiin HSKH:n piirinmestaruusjoukkueeseen! Maisan kanssa tähdätään nyt syyskuussa oleviin HSKH:n kokeisiin.

Järjetöntä menoa

Ripa kävi lauantaina paimentelemassa täällä ja samalla saapui HerrasmiesOxulle ToheloTellu tyttöystäväksi ja HäsläGoulle KärpästenmetsästäjäMaisa riekkumiskaveriksi.
Ripan paimentelut meni kaikinpuolin hyvin.

Sen rauhallista ja tasapainosta työskentelyä on ilo katsella. Se saa paimennuksen näyttämään niin helpolta. Kun taas Maisa.. noh.. paimensin yhden Eläinparkin asukkiaussien kanssa, joka työskenteli taas ihan päinvastasesti kun Maisa. Okei, sai Maisakin käydä lampailla. Kävelytin sitä taas hihnassa ja koitin saada rauhottumaan, lopulta siltä löytyi jopa korvien lisäksi kuulo! Järjestä nyt ei voi sanoa mitään. Tellu keskittyi käskyttämään lampaita aidan toiselta puolelta. Se varmaan luuli toimivansa taas koko homman johtopäässä. Pakkohan sekin oli viedä tekemään lähempää tuttavuutta lambejen kanssa. Ensin pienet uhottelut häntä pystyssä muristen Tellumaiseen tapaan. Ja kun ei lampaat ottaneet haastetta vastaan, alkoi Tellua kyllästyttämään koko touhu.

Tellu paimentaa :D

Terrieri paimentaa paimenia :D

Tellu on ottanut kaiken ilon irti maalaiselämästä. Heti, kun se pääsee ulos, niin sitä ei enää näy. Kanalassa se viihtyisi varmaan koko päivän. Tänään viimeksi sain juosta sen perässä pitkin pihaa, kun se jahtasi kukkoja. Tepa menee sinne minne nenä vie, eikä katso edes eteensä. Erehtyihän se jo uhittelemaan hepoillekkin. Heppa katto sitä tyynen rauhallisesti ja otti askeleen kohti, jo spanieli otti jalat alleen :D Maiskikin juoksee minkä kerkee, mutta sillä on sentään vielä jonkinmoinen järki matkassa. On se kuitenkin kiva, että jos muistaa pakata Tellun mukaan, voi olla sata varmaa, että saa nauraa. Tepa esitti myös yks päivä huljaa vahtikoilaa. Tultiin toisesta ovesta sisään ja saatiin kaksi paimenta ja russeli hyörimään jalkoihin. Joo, Tellu haukkua räksytti toisella ovella ollen täysin varma, että tullaan kohta siitä ovesta sisään. Kyllä spanieli oli lentää persiilleen kun näki meidät selkänsä takana! :D

Ollaan käyty myös kerran tokoilemassa. Tellu toimi vaan hauskuuttajana. Se on ihan mahdoton. Ei kykene pysymään hetkeäkään paikoillaan! Ei sitä voi sanoin kuvailla. Ehkä kuvat kertoo enemmän :D

Tehtävänä oli siis kiertää jonkin matkan päässä oleva kartio, tässä Tellun tyylinäyte:

Kuvailisin tätä ennemminkin ilmalentona jenkkiläiseen tyyliin

Imutusseuruuta :)

Maisasta huomasi ettei olla vähään aikaan toikoiltu. Kaukot meni toistuvasti väärin. Se ennakoi kokoajan s-i vaihtoa, pitäis varmaan palkkailla seisomisesta joskus. Seuraaminen oli ihan jees :) 

Kaukojen palkkaa ootellessa...

Lisää kuvia GALLERIASSA.

Tellun silmät voi jo paljon paremmin. Nyt ne on kirkkaat, eikä rähmi. Maisan turkki on kasvanut ainakin sentin! happyhappy :D Ripasen paimenteluista on tulossa varmaankin jossain vaiheessa videoo, kunhan jaksan latailla :)

Terkkui Kausalasta

RIPA TÄNÄÄN 2 VEE!!!

Niin se aika vaan kiitää, että tuosta pienen pienestä höpsö ripsuttimesta on kasvanut mutaojissa kahlaava komia nuorimies. 

Viime maanantaina saavuttiin taas Kausalaan Essin kanssa kera terhakkaan russelin ja höperön pyrrin. Omia karvakorvia en saanut nyt mukaan. Yritettiin siis saada Maisalle aikaa osteopaatille ja aika saatiin maanantai-illalle. No, äiti sai sitten kuskata Maiskin hoitoon. Vasen puoli oli ollut kuulema ihan jumissa lavasta aina takapäähän asti. Jumit saatiin kuitenkin hyvin auki ja parin päivän levolla Maisa saisi taas elää ja treenata normaalisti. Hihnalenkkejä ei kuitenkaan jaksettu tehdä osteopaatti käynnille asti. Maiski sai juosta veteen ja polskutella siellä kun olin kaverini luona käymässä la-su. Olipa sille energiaa kertynytkin. Hullun kiilto silmissä se veteli yksinään rundia ja lopulta hyökkäsi mun päälle ja alotti mahdottoman hihnan repimisleikin. Kotona Maisa on nyt lepäillyt muutaman päivän, mutta huomenna se pääsee sekoilemaan tänne ah, niin rauhalliseen maalaiselämään (joka ei ehkä huomisen jälkeen ole rauhallista). Seuraava osteopaattikäynti on elokuussa.

Niin ja Tellukin tulee tänne ens viikoksi. Voi ei, mithän siitäkin tulee. Tellulla oli hammaskivenpoisto keskiviikkona. Nyt on puhtoset leegot. Neiti oli ollut niin tokkurassa hammaskivenpoiston jälkeen, ettei kyennyt puolustamaan itseään liialliselta huolenpidolta. Aussiet oli kuulema ollut Tellua kovasti hoitelemassa, jopa Maisa.

Viime torstaina Tellu oli tuuraamassa Maisaa agitreeneissä. Harjoteltiin pakkovalsseja ja pers'jättöjä. Tykkitepa oli mielissään päästessään kurvailemaan kiemuroita. Itselle oli kovin opettavaiset treenit. Minä hölmä kun en oikeen luota Telluun vaan saatan pitkälle joka esteelle ja haen joka esteeltä, toisin sanoen varmistelen ihan liikaa. Kyllä se Tellu osaa itsekin, sen tajusin. Jos saatan hiukka vähemmän ja keskityn enemmän juoksemaan seuraaville esteille kiihtyy spanielin vauhti huimasti!

Ripanen oli tiistaina paimentelemassa Somerolla. Kisarata oli kuulema mennyt todella hyvin, häkistystä myöten. Huomenna uusinta täällä.

Tänään päätettiin uhkarohkeasti ottaa 5 eläinparkin aussieta, lisäksi tietysti yksi kappale pyrrejä ja yksi kappale terriereitä, mukaan lenkille. Harrastettiin kyllä hihnalenkkeilyä, ainoan poikkeuksen teki sääntöön mukaan väkisin tunkevat vuohet, jotka käppäilivät kylmän rauhallisina koiralauman keskellä. Kyllä junamatkaajilla oli varmaan huuli pyöreenä jos sattuivat näkemään meijät :D

Voihan silmä- ja selkävammaset

Videot Tellun radoista:

Voe voe. Huomasin muutamia päiviä sitten että Maisalla on selkä jumissa. Kun alettiin sitä tarkemmin tarkastelemaan ja tutkimaan niin se väisteli voimakkaasti kun selkää paineli, alaselän lihaket olivat ihan kovat ja maahanmeno oli vaikeeta. Vein sen kuitenkin tiistaina tokotreeneihin. Tehtiin muutama toisto ruutua, ensin VOI ruutua ja sitten EVL ruutua. Maisa oli ihan innoissaan. Pieni treenitauko ja lempiliikkeen teko sai Maisan juoksemaan vauhdilla ruutuun. Hieno paimen! Lopuksi tehtiin paikkaistuminen. Ensin 30s, jonka jälkeen oli 2 min paikkamakuu, jonka Maisa suoritti myös istumisena. Istumista ollaan treenattu pari kertaa maksimissaan 30s. Maisa kuitenkin istui treeneissä todella hyvin!
Tokottelujen jälkeen mentiin tekemään Ripalle pienet aksatreenit. Yritettiin hakea hyviä fiiliksiä, mutta niitä ei oikeen tullut. Mua jotenkin painoi edellispäivän kisat ja ohjasin tosi epävarmasti, joka näkyi 'tässätässä' - hokemisella. Ripalla taitaa olla myös pienen pieni motivaaton puute, liekö liian paljon treenannut. Pien tauko tekisi pojalle nyt hyvää.

Eilen Maisan selkä näytti jo hieman paremmalta. Se ei enää aristellut sitä kauheasti. Nyt kun se ei ole mitään päässyt tekemään ja lenkkeillyt vaan hihnassa niin kipuiluoireetkin häviää, kun tytöllä energiataso nousee. Yöksi laitoin Maisalle back-on-trackin päälle. Tänään se on ollut taas parempi ja venytellyt.
Eilen illalla haettiin Elsa matkaan ja suunnattiin Purinalle kakkosten kisoihin. Nyt oli paljon rennompi olla, kun oli vaan yksi koira mukana! Elsakin oli tosi kivasti kontaktissa eikä etsinyt omistajaansa. Ensimmäisellä radalla olin joissain kohti pahasti myöhässä, kun pikkunen pinkoi vähän lujempaa, mihin oon Tepan kanssa tottunut. Annoin liikaa tilaa hakea kepit ja niiltä tuli sitten 2 kieltoa.
Toisella radalla mulle tuli vähän enempi tarkkuusvirheitä. Katse oli liikaa koirassa, enkä katsonut minne sitä oon ohjaamassa. HYL tuli. Elsaan olen kuitenkin supertyytyväinen! Hienosti pysyi lähdössä ja oli mun mukana. :)
Ekasta radasta vaan video:

Tänään aamusta taas Konalaan. Nyt kera yhden silmävammaisen spanielin. Oikeessa silmässä oli raju silmätulehdus, vasemmassa silmässäkin oli tulehdus, mutta lievempi. Sarveiskalvo ei onneksi ollut kuitenkaan vaurioitunut. Silmätulehdus on varmaan ollut päällä jo alkukeväästä, kun katupölyt ja siitepöly ärsyttivät silmiä.  Punnitsin myös Tellun. Vaikee on uskoa että tuo ahmatti on laihtunut 0,5 kg. Pieni painaa vain 6,5kg.

Laitoin viestiä Johanna Mankiselle, joka on juuri valmistunut osteopaatiksi. Yritetään saada Maisalle aika mahd. pian. Jos Maisa ei pääse käymään missään ennenkun pitäis lähtee Kausalaan, nappaan Tepan mukaan ja Maiski saa jäädä kotiin lepäämään.

Kisalöpinää

Olihan siinäkin kisat! Olis ne paremminkin voineet mennä...
Mulla ei ollut mikään kauhee into agiradalle kun saavuttiin Purinalle. Hetken silmäilyn jälkeen todettiin että ulkona olevan radan lisäksi myös hallissa oli rata. Ilmossa oli sählinkiä, kun piti Ripalle ostaa kisakirja yms. Sitten kisakirja vielä tarkistettavaksi ja uudestaan ilmoon. Kaiken tämän jälkeen huomasin, että maksien ja minien rataantutustumiset on samaan aikaan. Pienen paniikin saattelemana kävin katsastamassa molempia ratoja. Keskittyminen meni täysin ja pieninkin into radalle hävisi. Ei siinä muuta kun juoksemista toisesta rataantutustumisesta toiseen. Kaiken huipuksi Ripa ja Tellu oli melko peräkkäin. Onneksi Ripa saatiin siirrettyä luokan loppuun. Olin melkosen sekasin koko härdellistä kun starttasin Tepan kanssa ekalla radalla. Rata meni kuitenkin ihan hyvin. Tellu kulki hitaasti, koska olin itse ihan hukassa. Tehtiin kuitenkin nollarata yhden sekunnin yliajalla. Ja voi kyllä, jälkeenpäin ajateltuna tuo sekunti harmittaa! Sitten juoksin toisen radan laidalle. Yritin muistella rataa, mutta en vaan kyennyt enää keskittymään. Pian olikin mun vuoro ja äiti toi Ripan mulle. Kävelin jonkun matkaa äitin perässä ja imutin Ripaa. Kun äiti hävisi näköpiiristä en saanut koiraan enää mitään kontaktia. Jännitys ja epävarmuus kasvoi kun huomasin ettei koira ollut yhtään kuulolla. Lähdössä se ei edes tullut mun sivulle, kuikuili vaan yleisöön. Loppu onkin selvää. Ripa riensi muutaman esteen jälkeen ulos radalta. Onneksi tuttu tuli hätyyttämään koiran takasin radalle ja matka jatkui maaliin. Itse radalla ei tullut ainuttakaan virhettä.
Sitten pien hengähdystauko ja Tellun kanssa toiselle radalle. Nyt Tepa kulki lujaa, harmittava vitonen kepeiltä ja 4 s yliaikaa. Ripan toiselle radalle koitin koota itseni, muttei se enää onnistunut. Jännitin ja tavallaan tiesin että se tulee karkaamaan taas. Koko rata oli täys katastrofi. Alussa se vaan haahuili ja kepeillä koko homma levis käsiin. Se alko pelkäämään mua ja pelästy tuomaria sekä ulkoolta kuuluvia ääniä. Jätin kepit väliin ja koitin saada koiralle hyvän fiiliksen. Se kyllä lähti vielä mun matkaan, mutta puomin se hiipi ja tuli häntä koipien välissä ottamatta kontaktia. Sit mulle riitti. Miten voikaan oma mieliala pilata noin pahasti kaiken. Nyt ei vähään aikaan Ripasen kanssa kisoihin, koklataan kerätä vaan hyviä fiiliksiä treeneissä. Ja noin epävarmaksi jos tunnen itseni vielä joskus radalle lähtiessä, käännyn pois jo heti lähdössä.
Tulipahan pitkä kisaselostus! Tästä ei voi kun ylöspäin Ripan kanssa mennä ja olla supertyytyväinen superiloseen Telluun!

Pikapäivitys

Vähän myöhässä, mutta muistin kuitenkin! Eli video 16.6. olleista epiksistä. Videolle saatiin vaan Ripasen radat, kiitos kameran kestävän akun!

Tänään Ripa korkkaa ensimmäiset agikisat HAU openissa. Pelolla odotan mitä tuleman pitää. Kepit on viimeaikoina tökkinyt pahasti, liekö lähetys tapahtunut liian vaikeista kulmista.
Tellu ilmottiin myös kisoihin. Siitä onkin aikaa kun spanieli on ollut kisakentällä!

Viime torstaina olin kolmosluokan kisoissa töissä, jonka jälkeen tein kolmosten rataa Maiskin kanssa. Ei olisi tullut nollaa, mutta tokalla yrityksellä olisi. Vaikea kepikulma onnistui superhyvin! Radalla ei ollut puomia, mutta aan ja keinun kontaktit oli suht nopeet. En vaatinut pysähtymistä. Otettiin aikaakin Maisan menemisestä ja alle ihanneajan päästiin reilu 2 sekuntia!!

Viikonlopun vietin tyttöjen kanssa kaverin möksällä. Tytöt otti taas ilon irti maalaiselämästä. Tellu ainakin!  Herkut hävisivät pöydältä ja pizzat roskiksesta pikkupossun mahaan. Miten voikaan olla koira noin ahne!?

Eilinen ilta meni Ojangossa. Ensin toimin apukouluttajana ja sitten ohjaajana Ripalle ja Maiskille. Ripalle pieni viimehetken treeni. Molemmilla paimenilla oli kaasu ihan pohjassa enkä meinannut millään pysyä matkassa mukana. :)

Elsa ilmotettiin myös HAU openiin. Kakkosten kisat on keskiviikkona.
Tellulle varattiin tänään lekuriaika mevettiin torstaille. Neidin silmä on jo pidemmän aikaa rähminyt. Nyt kun se on sitä raapinut, karvat on silmän ympäriltä lähteny ja se on ruvella :/ Toivottavasti saadaan silmä kuntoon nopeasti!

Lopuksi aksakuvia eiliseltä :)

Tältä näyttää Ripan kontaktit..

...Ja tältä näyttää Maisan kontaktit :)