Vuoden viimeiset agilitykisat ohi. Lauantaina oli Elsan kanssa muutama startti. Ensimmäisellä radalla koira kulki varsin mallikkaasti. Pysyi loistavasti lähdössä eikä haahuillut kesken rataa etsimään omistajaansa. Tyhmä, ohjauksesta johtuva, keppivirhe, samoin kielto keinulta.
Toisella radalla Elsa ei ollutkaan enää niin pätevä. Sen mielestä se oli oikeutettu kokeilemaan varastamista lähdöstä, mutta sen harmiksi rata päättyikin heti lähtöhypyn jälkeen.
Tänään herätys 5.30 ja taas suunta kohti Ojankoa, tällä kertaa vuorossa Maisa kolmella radalla. Hyppyradalla paimenella oli vauhti päällä ja rata tuntui sujuvan hyvin. Ohjausvirhe keppejen jälkeen antoi meille kiellon radalta.
Toisella radalla Maisa oli hirmusen tahmea, en jaksanut sitä edes kunnolla ohjata. Niinpä ohjasin tokavikan hypyn puolhuolimattomasti, jonka Maiski loikkasi väärinpäin ja alla ollut nolla muuttui hylätyksi.
Viimeisellä radalla mulla oli esteet hukassa ja kesken radan jäin niitä etsimään, puhdas rata kuitenkin, mutta toooosi hitaiden kontaktien ja mietintätauon takia yliaikaa.
Mitä tästä opimme?
Luota koiraan!
Ohjaa kunnolla loppuun asti!
Älä hukkaile esteitä!
Joulu oli ja meni ja kohta vaihtuu jo vuosikin. Energisyyttä, ylensyöntiä ja sairastelua - niistä oli meidän Joulu tehty!
Maisa on kärsinyt jumiutuneesta selästä ja joutunut pitämään suurista vastusteluista huolimatta back on trackia sisällä muutaman tunnin päivässä. Neiti juoksee aina karkuun kun otan bot:in naulakosta ja väkinäisesti luimistellen hiippailee luokse kutsuttaessa. Olen myös vähän yrittänyt hieroa ja venytellä koiraa ja tuntuukin että selkäjumi on hellittänyt. Treenamattomuus on tehnyt itse rauhallisuudesta, kivasta lenkitettävästä, joka ei riuhdo tai kiskoa enrgisen remminrepijä hirviön. Sisällä se on tarjonnut vaan perusasentoa uloslähdettäessä ja pienissä sisätreeneissä ollut varsin mukava töpönheiluttaja.
Ripalla on ollut samanmoisia treenamattomuusoireita kun Maiskilla, ehkä vaan n.1000-kertaa pahempana. Siinä missä Maiski on heilutellut viisi minuuttia isoa possupehmoleluaan, on Ripa vikissyt, hakenut palloa ja tunkenut sitä syliin, kyttäillyt sitä ja leikkinyt sillä yksikseen vähän väliä päivän mittaan. Tätä jatkui kunnes koitti tapaninpäivä. Koirat oli illalla keskenään kotona reilu tunnin verran. Kun tultiin kotiin, todettiin Ripan olevan todella outo. Maisa ja Tellukin ihmetteli selvästi sen käytöstä. Ripa vaan makasi, oli hyvin apaattinen. Ei meinannut häntäänsäkkään jaksaa heiluttaa. Pää nousi muutaman kerran mutta laski taas alas. Yritettiin saada Ripa kävelemään kutsumalla sitä keittiöön. Ripa yritti ja yritti, jalat pettivät alta. Kunnes se vihdoin vaikeasti pääsi jaloilleen, otti muutaman askeleen ja taas rysähti kyljelleen lattialle. Nyt oli jokin tosi huonosti. Soitettiin Vantaan päivystävälle eläinlääkärille ja reilu tunti myöhemmin oltiin vastaanotolla. Lääkäri kuunteli sydämen, mittasi kuumeen, taivutteli raajoja ja pään ja totesi kaiken olevan normaalisti. "Koiralla on kova kiputila, johtuen joko neurologisista tai lihasperäsisitä syistä." Mitään verikoetta tai virtsanäytettä ei otettu. Kaksi kipulääkepistosta ja koira kannettuna autoon. Aamulla Ripa oli jo selvästi pirteempi ja päivän mittaan olotila vaan parani. Illalla mietittiin soittamista Aistiin, siellä kun on neurologi. Päädyttiin kuitenkin vaan seurailemaan tilannetta, kun koirakin oli jo virkeä, liki normaalin oloinen. Kuitenkin kokoajan vaivasi että mikä on saanut koiran tuohon tilaan. Ei se mitään vaarallista ollut päässyt syömään. Olisiko makaaminen vasten kylmää ulko-ovea aiheuttanut sille kamalan selkäjumin vai oliko joulupäivänä alkaneella ripulilla osuutta oireiluun vai olisiko viikko sitten tapahtuneella päällekäymisellä osuutta asiaan? Arvauksia oli monia. Tänään vein Ripan virtsanäytteen tutkittavaksi Keski-Uudenmaan eläinlääkäriasemalle. Näyte oli todella sotkuinen: puna- ja valkosoluja ja bakteereitakin. Ripa "niiasi" vähän eturauhasten kohdalta, selän päältä painettaessa. Eturauhastulehdus sillä on. Antibioottikuurin ja kipulääkkeiden kanssa kotiin. Todella kovan reaktion on tulehdus koirassa aiheuttanut, mutta todella helpottavaa kun syy selvisi eikä ollut mitään vakavaa! Täytyy nyt siis vaan tietysti toivoa että oireet tosiaankin johtuivat tulehduksesta.
Tellu vaan oleskeli. Muutaman kerran se tahtomattaan joutui pidemmälle lenkille. Spanieli olisi mieluummin halunnut nukkua sängyn alla piilossa. Siellä se tyytyväisenä nukkuu kun ulos pitäisi lähteä. Tellun tassut on myös vaivanneet. Jokin tulehdus niissä varmaan onkin. Tänään puhdistin betadinella, föönasin kuivaksi ja lopuksi basibact-puuteria. Kauluri kaulaan loppupäiväksi, johon neiti sukelsi oikeen mielellään :)
Tammikuu Maisa nousi 1.1. agilityn 3-luokkaan. Kuninkuusluokka korkattiin 22.1. tuloksella 10vp, 4s yliaikaa. Maiski kävi myös Hyvinkään koirakylpylässä uiskentelemassa. Treenattiin tokoa ohjatussa ryhmässä. Agia treenailtiin itsenäisesti, meillä oli kuusi vapaavuorokertaa Vuokkosille.
Maisa esittelee SERT-ruusuketta :)
Helmikuu Maisa täytti 3-vuotta ja synttäreitä vietetiin agikisojen merkeissä. Helmikuussa startattiin 3 kertaa aksakisoissa. Ripa aloitti tokouransa Hyvinkäällä upeella tuloksella ALO1, 190p voittaen luokkansa.
Ripa poseeraa ykköstuloksen saaneena
Maaliskuu Ei-toivotut täi-vieraat muuttivat koiriemme turkkeihin. Maisa kävi ensimmäiset AVO-möllit, tuloksena AVO1,165p. Ripa oli myös tutustumassa AVO-liikkeisiin. Ripanen kävi Kausalassa pyörittämässä lampaita.
Täit kiusas :(
Huhtikuu Muutettiin kimpsujen ja kampsujen kanssa Kausalaan Maisan kanssa neljäksi viikoksi. Landelomaan kuului paimentelua ja maalaiselämästä nauttimista.
Paimenet nauttii landeilusta
Toukokuu Kotiuduttiin Kauslasta. Maisa kävi agiepiksissä ja korkkasi tokossa AVO-luokan. Tuloksella ei juhlita: AVO3, 128p. Agikisoissakin tuli pyörähdettyä hienolla yliaikanollalla. Ripa kävi ALO-kokeessa, tuloksena ALO2, 149p. Se kävi myös vierailemassa Kausalassa lampaiden luona ja starttasi agimölleissä tuloksella hyl. Tellu kävi myös pyörähtelemässä agiepiksissä.
Ripanen työskentelee Kausalassa
Kesäkuu Maisa kävi agikisoissa juoksemassa kolme starttia tuloksilla HYL ja 2x5. Oltiin Kuopiossa edustamassa HSKH:n tokojoukkuetta SM-kokeissa. Tuloksena AVO3, 125,25p. Maisan kanssa treenailtiin tokoa ja agia ohjatussa ryhmässä. Juhannusta vietettiin Kausalassa, mukana menossa Maisan lisäksi Tellu. Tellu täytti 7-vuotta.
7-vuotias nautiskeli juhannuksena
Heinäkuu Ripa kävi Hyvinkäällä agimölleilemässä ja korkkasi agilityuransa mun kanssa hirveillä suorituksilla, tuloksina 2xHYL. Poeka täytti 2-vuotta ja kävi hakemassa toisen ALO1-tuloksen hienoin pistein, 189, voittaen luokkansa. Tellu kärsi silmätulehduksesta ja kävi kisailemassa agia muutaman startin verran. Vietettiin kaksi viikkoa Kausalassa lampaita pällistellen ja päätöntä menoa seuraten. Mukana menossa 2 paimenta, russeli ja jenkki. Maisa kärsi selkäjumista ja nautiskeli lande-elämästä.
Palkintoposeeraus toisen ALO1-tuloksen johdosta
Elokuu Paimenet treenailivat ahkerasti tokoa ja agia. Maisa ja Ripa viettivät agileirielämää Järvenpäässä yhden viikonlopun verran. Maisa kävi juoksemassa muutaman startin agia, ei-niin hyvillä tuloksilla. Tokoa siirryttiin treenailemaan itsnäisesti. Agissa vaihdettiin ryhmää hallikaudeksi. Tellu kärsi iho-ongelmista ja kävi juoksemassa agikisoissa, tuloksina 10vp ja 5vp.
Ripa kepittelee agileirillä
Syyskuu Lähdin Kouvolaan lypsytilalle työharjotteluun, vietin koiratonta elämää keskellä ei-mitään. Maisa kävi hakemassa AVO-luokasta 2-tuloksen, 145,5p.
Näin sen ois pitänyt mennä...
Lokakuu Ripa haki viimeisen ALO1 tuloksen, 185p ja luokkavoitto. Ripasta tuli näin ollen TK1 Mi Sombra Captain Cook. Rimppanen kävi Somerolla pyörittämässä suurta lammaslaumaa. Muuten vaan treenailtiin kovasti. Maisa kävi luonnetestissä. Neidin luonne oli 128 pisteen arvoinen, testistä hylätty (laukausaltis).
Somerolla ison katraan kanssa sumuisella pellolla
Marraskuu Maisa kävi tokokokeessa Hyvinkäällä tuloksin AVO1, 173p. Kuun lopussa oli toinen koitos. Tuloksena AVO1 176,5p Ripa korkkasi AVO-luokan samoissa kisoissa hienoin tuloksin, AVO1 178p. Ripa kävi myös agikisoissa muutamalla startilla. Tuloksina HYL ja 5vp.
Maisa seuraa Hyvinkään kokeessa
Joulukuu Maisa kävi ahkerasti ohjatuissa agitreeneissä. Tokon treenaaminen on jäänyt vähemmälle sään takia. AVO-luokasta käytiin hakemassa viimeinen 1-tulos pistein 168,5. Maiskista tuli siis TK2 Bywater Gebke. Ripa sai samoista karkeloista toisen AVO1-tuloksensa pistein 182. Vuoden loppuun suunnitteilla vielä agiksat, joissa Ripalla yksi startti ja Maisalla kolme. Vuodelle 2012 asetetut tavoitteet: MAISA
Agility: - viimeinen LUVA0 kakkosista. - 3. luokan korkkaaminen.
Toko: -TK2 Muuta: - BH-koe <- jäi suorittamatta - Luonnetesti - voisin vielä luvata laittaa Maisan kesäkuntoon, nyt kun vyötärö on isontunut huimat 3 kiloa :-o
MAISA Agility: - ei suurempia tavotteita enää agilityn suhteen. Yrittää voi kuitenkin aina, joten aliaikanollien metsästystä :) Toko: - VOI-luokan korkkaus ja VOI1-tulos. Mahdollisuuksien mukaan TK3. Muuta: - Ryhdistäydytään hakuilun suhteen ja käydään harrastelemassa sitä - BH-koe. RIPA Ripalle varmastikkin TK2 ja VOI-luokan korkkaus, VOI1-tulos. Toivottavasti Ripaa nähdään myös enemmän agikisakentillä nollajahdissa ;) Paimentelua, hakuilua ja luonteen testausta.
Tokokoe Porvoossa meni aikalailla niinkuin pitikin. Tuomarina oli Hannele Pörsti.
Viikkoon on mahtunut monia paikkamakuutreenejä, joista Maiski on suoritutunut kunnialla, pidemmistäkin makoiluista. Treeni oli tuottanut tulosta. Ensimmäistä kertaa kokeessa mentiin uudella tyylillä, eli faaraoasennolla. Koira makasi kun patsas koko ajan! Ei pään laskua, ei lonkalleen menoa :)
Vire oli myös koko kokeen ajan kohdallaan. Koira toimi kaikin puolin hyvin, ohjaaja ei sitten niinkään. Kisajännitys tuli taas kylään. Kävelin seuruukaavion todella hitaasti ja Maisa ei tiennyt istuakko vai kävellä.
Koe oli matalassa hallissa ja ennen noutoa liikkuri varoitteli heittämästä kapulaa lamppuihin. Enhän mä niihin heittänytkään. Heitto lähti suoraan ylöspäin, kolahti kunnolla kattoon, lensi n. 2 metriä eteenpäin. Sain uusia heiton sillä ehdolla että osaisin heittää kapulan paremmin. Hyvä juttu sinänsä tuo pieni kämmähdys että jännitys katosi samantien ja naureskelin koko loppusuorituksen ajan. Toisaalta, kattoonkaan ei tullut reikää. Kaukoissa tein perinteisen virheen ja annoin käskyn koiran katsoessa muualle, eihän se silloin nouse istumaan.
Ohjaajalle nyt siis kapulanheittotreenejä ja seuraamiskaavioiden kävelyä ilman koiraa.
Pisteet:
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 8 (missä kontakti!)
Maahanmeno: 8 (hiiidas)
Luoksetulo: 7 (valui. Tuomari ei säästellyt pisteiden vähentämistä valumisista)
Seisominen: 8 (pikkuhiljaa yleistymässä oleva liikkuminen mun ohittaessa koiraa kävi nytkin)
Nouto: 8 (hyvä nouto, palautusvauhti olisi voinut olla loppuun asti laukalla)
Hyppy: 10 (hieno hyppy, vinoon se jäi, muttei pahasti)
Kok.vaik.: 8
AVO1, 168,5p
Pisteet ei päätä huimaa, mutta ykkönen kun ykkönen.
Tehotreeniin:
Seuraaminen
Tunnari
Luoksetulon stopit
Paikallaolot
Kesällä/alkusyksytä ehkä uskaltaudutaan voittajaan :)
Ripan koe meni todella hyvin. Ripa on suoritusvarma koira ja se näkyi jälleen kehässä!
Pisteet:
Paikkamakuu: 10 (muutama päänlasku ja lonkalleenmeno)
Seuraaminen: 8
Maahanmeno: 10
Luoksetulo: 8
Seisominen: 10
Nouto: 9 (Ripa on nyt muutaman kerran palauttanut kapulan sivulle. Kokeessa se epäröi tuodakko eteen vai sivulle joten toi vähän kumpaankin: vinoon sivulle)
Kaukot: 10
Hyppy: 8 (2-käsky)
Kok. vaik.: 8
AVO1, 182p, sija 3/15
Eilen aamulenkillä Ripa sai päällensä naapurin koiran. Ei ollut ensimmäinen kerta kun ne ottaa yhteen. Aina kun satutaan samaan aikaan samaan paikkaan, tulee kauheet rähinät, ennen ei kuitenkaan lenkkikohtaamisissa koirat ole olleet vapaana. Vaikka naapurin malamuutti-sakemanni sekotus on narttu, on se Ripan pahin vihollinen. Nyt se koira juoksi metsästä vapaana suoraan meijän luokse ojan yli. Ei epäröinyt hetkeäkään, kävi suoraan Ripan päälle. Sai siinä hätäkässä tytötkin osumaa. Koira tajusi perääntyä vasta siinä vaiheessa, kun nahkaremmin lukkopää kolahti kuonolle. Tarkistettin koirat, verta ei tullut mistään ja jatkettiin matkaa. Ripaa kuitenkin selvästi häiritsi peräpäässä joku (tokokokeen seuruussakin tarkistaa takapäänsä ensimmäisen pysähdyksen aikana). Illalla huomattiin, että takajalkaan olikin tullut reikä, kulmahammas varmaan uponnut sisään. Nyt seuraillaan haavaa. Ikävää kun tuollaisia tilanteita pääsee syntymään, toivottavasti jäi viimeiseksi.
Viime viikon vietin koiratonta elämää Hyvinkäällä, Maisan ollessa kotona äitin treenikaverina. Kotiin mentyäni, tajusin, että vuoden viimeiseen tokokokeeseen on viikko aikaa, ja meidän treeniaktiivisuus on ollut surkeaa luokkaa. Seuraaminen ja paikkamakuu viikon tehokuurille ennen koetta, eiköhän Maiskin kaikki liikkeet pitäisi osata. Nyt ollaan tehty paikkamakuita aktiivisemmin kun koskaan ennen, ei tosin ulkona, eikä kauhean häiriön alla. Maisa on maannut sisätiloissa kymmentä minuuttia. Ihan hyvin on pää pysynyt ylhäällä :) jospa "faaraoasentoa" uskaltaisi kokeilla kokeissa :)
Viime sunnuntaina liideltiin taas Vuokkosilla. Tän kerran sähellykset näytti tältä:
Ripa haki HSKH:n tokon SM-joukkueeseen.
Kameran vähäisestä kulutuksesta johtuen kuvaton päivitys....taas
Ja niin täyttyi hyvät tokotreenikentät lumella yhden viikonlopun aikana, höh! Yritetään pienellä tokoporukalla saada Hyvinkään koiraurheilukeskuksen hallia vuokrattavaksi, jospa sieltä irtoisi muutama tokontäyteinen tunti, toivottavasti!
Hakuilemaankaan ei nyt taas vähään aikaan päästä. Maiski on kirmaillut hakumetsässä viimeksi varmaankin keväällä/kesällä eli taukoa tulee nyt reilusti yli puol vuotta.
Aksaa päästään kuitenkin melkeinpä viikottain treenilemaan halliin. Viime sunnuntaina rakennettiin vauhtirata. Ripa pääsi myös hurjastelemaan meidän treeneihin ja tulee myös jatkossa todennäköisesti tuuraajan hommiin.
Maisan kanssa pitäs tehdä paaljon vauhtikontakteja, nyt kun se menee hiipimällä melkeinpä koko esteen : /
Ja Ripa painelee täysillä, ohjaajan jalat ei meinaa pysyä aina perässä
Maisa jäi täksi viikoksi kotiin löhöilemään, tai ehkä se pääsee vähän suorittamaan lainakoiran virkaa hallille.
Maanantaina äiti kuskasi Maiskin osteopaatille. Oon huomannut että sen lanne taitaa olla vähän jumissa ja niinhän se olikin. Osteopaatin mukaan vasen kylki oli aika jumissa samoin oikea lanne ja oikea rinta. Jumit kuitenkin aukesivat hyvin. Saattaapi olla että neiti jumiuttaa itsensä katkottomalla seuraamisella lenkeillä. Se on jopa todella häiritsevääkin, kun se vaan seuraa vasemmalla puoella ja tapittaa. Eihän se sitä silloin kuitenkaan tee, jos ei ole nameja. Pieni kerjäläinen!
Tänään sain vähän ikävämmän viestin Maiskin kuulumisiin liittyen. Se oli laskenut alleen nukkuessaan, eikä ollut edes herännyt siihen. Edellisen kerran tätä on tapahtunut viime talvena, jolloin ostettiin C-vitamiinia. Se auttoikin hyvin pissailuun. Nyt heti kun lumet tuli, on Maisa taas alkanut kauhomaan lunta suuhunsa lenkillä, ei kuitenkaan mitään mielettömiä määriä kuten viime talvena. Taitaa tyttö joutua taas vitamiinikuurille.
