Ripalla ei ollut ongelmia haasteen kanssa vaan suoritti sen uskomattoman kilttinä poikana ensimmäisellä yrittämällä.
Maisa on todellinen ahmatti onneksi kuitenkin se omaa rauhaliisestii liikkuvan pään, jonka päällä pipari pysyi hyvin.
Joku, the trouble maker. Pää on hyvin eläväinen. Piparin laittoa suuhun ei edes voi kuvitella (luovutin noin kymmenennen piparin jälkeen). Jokun mielestä koko touhu oli naurettavaa pelleilyä ja tuli mököttämään mun syliin. Saatiin me suuren taistelun jälkeen yksi kuva, jossa pää ei ole vain suttuinen musta möhkäle.
Donny oli hieman rauhallisempi. Vilkaspäinen kuitenkin.
Tellu.. olisi syönyt paketillisen piparia.
Jouluaattona ei käyty hallilla. Aatonaattona kylläkin, joulupäivänä ja tänäänkin. Viikonlopun olin töissä (lue: pelastautumassa viiden koiran hulabaloosta, koska naapuri-Donny oli meillä hoidossa).
Donny oleilee meillä ens vuoteen saakka ja onkin tänään leikkimässä paimenkoiraa Ripan kanssa.
Sitä saa, mitä vahvistaa, eikö? Olen vahvistanut Jokulla pennusta saakka aktiivisuutta vaikka itse olen passiivinen. Mentiin usein kentälle ja Joku sai tarjota esim. merkille menoa. Kaikesta tuli palkkaa. Nyt tähän opetettuun tarjoomisleikkiin täytyisi luoda säännöt. Kun mennään kentälle, Joku etsii silmillään esim. ruudun ja saattaa luoksetulossa menettää keskittymiskykynsä, unohtaa, mihin piti tulla ja tuijotella ruutua. Olen nyt aloittanut muutamat treenit levittelemällä merkkejä ympäri kenttää ja laittamalla myös hypyn ja ruudun häiriöksi. Onneksi ongelma ei ole vielä suuri ja se on helposti korjattavissa. Viimeiset treenit meni jo todella hyvin. Maanantaina tein Maisasen ja Jokusen kera vähän tokoa. Jokun kanssa lopuksi otin vielä agia, todeten taas kerran, että se on hullu. Ei todellakaan vielä tarpeeksi järkevä suorittaakseen keinua tai puomia. Kokeilin nyt kokonaista keinua, mutta treeni loppui melko lyhyeen Jokun tehdessä lentokeinun ja juoksiessa sivuilta ulos..
Maisan kanssa olen jymähtänyt kaavamaisiin treeneihin. Tämän tyyppiset treenit eivät sovi ollenkaan koiralle, joka on ohjaajaansa viisaampi. Maisa kaipaa haastetta ja olikin niin töpö pystyssä, kun treenattiin ohjatun suuntia (uusi asia) ja tehtiin temppurataa (seuraamista kapula suussa ym.) ja suoriutui tehtävistään yllättävällä vireellä. Maisa tietää, että ruutuun juostaan, siellä käännytään ympäri ja mennään maahan. Ja se tekee kaiken tuon, kunhan lähetän sen ruutuun. Miksi se pysähtyisi kuunteleman käskyjä, jos käskytän sen kuitenkin aina samalla tavalla. Seis-käskyä ollaan vahvistettu vähän kosketusalustan avulla ja tyhjällä ruudulla. Maisan silmistä näkee, kun se miettii. Uudenvuoden lupaus Maisalle: ei enää kaavamaisia treenejä!
Pieni treenivideo Jokun tokoista joulupäivänä:
Vasemalle käännökset hajoilee melko pahasti seuraamisessa. Useesti myös istuu turhan edessä. Hypyn loppuosaa tehtiin ensimmäistä kertaa. Luoksetulossa eteentulo turhan tiivis. Ei se voimalla törmää, mutta tulee ihan kiinni :D
Pitäiskö olla joulufiilistä. Ei todellakaan ole. Eilen Joku oli yksinollessaan rikkonut ainoankin asian, joka oli unohtunut siirtää pois sen ulottuvilta. Lattialastan varsi roikkui hienosti paikallaan, mutta lastaosan kumiosa oli pienenä mustana silppuna ja muu osa pieniä hampaanjälkiä täynnä.
Tänään pitkästä aikaa aamupäivätreenit hallilla. Aloitettiin tokoiluilla Jokun kanssa. Vitsit se on pätevä! Onko se itseoppinut vai kuka sen on kouluttanut?! Aluksi luoksetuloa. Joku osaa hakeutua hienosti ja tiiviisti jo eteen istumaan (loppuperusasentoa ei olla vielä treenattu). Nouto on kokenut ison harppauksen eteenpäin melkein jokapäiväisillä sisätreeneillä. Tänään kokeilin kokonaista noutoa hallilla ja sehän toimi. Hyvin palauttaa kapulankin eteen. Seuraamistakin uskalsin ottaa pidemmän pätkän. Kontakti ja paikka pysyivät hienosti! Palkkautui myös hyvin sosiaalisella palkalla eikä hämmentynyt palkattomuudesta, kun tehtiin kaksi liikettä peräkkäin.
Agilityssä on sitten vähemmän järkeä ja enemmän vauhtia. Bordercollieni on rodunomaisen älykäs tokokoira, muttei omaa minkäännäköistä itsesuojeluvaistoa agilityesteillä. Muutama viikko sitten uskalsin päästää sen ensimmäisen kerran kokonaiselle puomille. Ensin muutama toisto hihnan kanssa ja sitten ilman.
Tänään jatkoin puomitreeniä. Kierrokset oli niin korvissa, ettei Joku tajunut juoksevansa kerta toisensa jälkeen puomin ohi (tuli vaan alastulon kohdalla murisemaan ja vaatimaan palkkaa) tai sitten se juoksi kaksi metriä ylösmenoa, jonka jälkeen tuli sivusta ulos ja jatkoi toiset kaksi metriä juoksua ilmassa. Kieli oli sinisenä ja silmät pullistuivat päästä. Ei hyvä.
Tällä viikolla käytiin myös yötokoilemassa. Maisalle tein pitkän tauon jälkeen tunnaria. Tauko teki hyvää ilmeisesti, koska tunnari toimi. Aivokatkos oli poissa eikä Maisa säheltänyt. Joku sen sijaan sähelsi. Ruutu veti sitä selvästi puoleensa ja koko treenin ajan se ilmeestään päätellen odotti käskyä saada juosta sinne. Muutaman kerran se sinne karkasikin, mm. luoksetulossa. Annettakoon innokkaalle pentuoppilaalle vielä yliaktiivisuuus anteeksi. Keskittymiskyky ei ollut mikään priima. Häiriö ei muodostunut samalla kentällä treenaavasta varaveli-Donnystä vaan siitä kivasta ruudusta.
Elsan kanssa kisasin 8.12. kisoissa Vuokkosilla kolme starttia. Hienosti toimi tulikäpälä eikä varastanut yhdestäkään lähdöstä. Tuloksina tuplanolla ja HYL.
Kisoja jatkettiin vime viikonloppuna Hyvinkäällä. Kaikilta vaikeilta radoilta keräiltiin HYL rivi. Maisakin oli pitkästä aikaa radalla hakemassa 1xHYL ja 1x5. Joku oli turistina ja näki pitkästä aikaa Vanttu-siskoaan :)
Joku pääsee ensvuoden alusta alkaen tokoilemaan ohjatusti! Päästiin nuorille koirille tarkoitettuun tokoryhmään, huippua! :)
Treeniuutisista Telluun. Ikävää aina kirjoitella Tellusta sen sairastaessa. Vasen silmä on punainen ja rähmii. Oikea ei niin pahasti. Toissayönä se oli oksentanut petiinsä ja nukkunut tyytyväisenä oksennustensa päällä. Aamulla oksentelu jatkui. Jalat ei aina tunnu toimivan kunnolla, välillä se ontuilee ja eilen sillä oli selvästi ongelmia päästä makuulta istumaan. Höh. Se on aina niin reppana.
Joku on aloittanut ihan selvästi murkkuiän ja miehistymisen. Sillä onkin parhaillaan menossa kurinpalautuskoulu. Turhan tiiviisti tuijottelee lenkillä vastaantulevia koiria ja haistelee tyttöjen pissoja.
Joku on käynyt nyt muutamia kertoja äitin kanssa Somerolla paimentelemassa. Itse en ole päässyt katselemaan Jokun touhuja, mutta päivän päätteeksi tarinoita villistä lapsesta ja jääräpäästä, jota ei meinaa saada lammasaituksesta millään pois, olen kyllä kuullut. Nyt viime kerrasta sain ihan videomateriaalia ja hämmästelin, kuinka se onkaan kehittynyt. Hurjan lähellähän se työskentelee, mutta kaikki aikanaan. Eikä se nyt ihan mahdottomalta vaikuta (tosin video on toisesta sessiosta, jolloin koira oli jo väsyneempi) ja tottelee jopa maahan käskyä. Kyllä se musta paimenkoiraa muistuttaa :) Hieno Jokke!
Nyt, kun olen ollut välillä 13 tuntiakin päivästä töissä/koulussa, on treenaaminen jäänyt aika minimiin. Jokusta sen näkee arjessa. Lenkeillä se on mahdoton remmissäroikkuja, hyppelehtii kuin villivarsa yksinään murahdellen. Yksin jäädessään se apinoi tavarat, mitä ihmeellisimmistä paikoista ja tuhoaa ne. Viimeisimpänä pesukoneen päällä olleet tuolinpehmusteet. Maisassa se näkyy onneksi vaan positiivisessa mielessä treeneissä. Mitä harvemmin se treenaa, sen paremmin se treenaa. Nyt on Maisakin ilmotettu ens viikonlopulle pitkästä aikaa agikisoihin parille startille.
Jokun kanssa olen siis pääasiassa tehnyt nyt sisällä tekniikkatreeniä. Luoksetulon paikkaa (mikä onnistuu jo kivasti, osaa ajatella suoraan eteen lyhyeltä matkalta), kapulan pitoja (kestoa on tullut lisää ja malttia), kaukoja (tarjoomalla pääasiassa), paikkamakuuta (lyhyitä pätkiä kerrallaan) ja seuraamista. Uskalsin kokeilla taaksepäin siirtymiä askeleen verran ja jestas, sehän peruutti aivan suoraan. Imutustreeneistä on ollut seuraamisen paikkaa ajatellen hurjan paljon apua.
Tänään olin Elsan kanssa kisoissa, joissa treenattiin häiriön alla. Hyvin toimi, ei häiriintynyt :)
Kisailtiin kolmella startilla. Se on hyvä, että kolmosille järjestetään useimmiten se kolme starttia, koska meillä menee hyvin helposti yksi (pahimmassa tapauksessa kaksi) starttia lähdöstä varastamiseen. Nyt se tapahtui ensimmäisellä startilla. Hyppyradalla päästiin jo sitten maaliin asti. Hylly sieltä napsahti, kun yksi hyppy mentiin väärinpäin. Vikalta radalta kamala nollatulos. Monta pelastuskohtaa ja kamalaa sähellystä. Voin taas kerran todeta olevani tyytyväisempi siihen HYL rataan kuin nollarataan..
Sunnuntaina sitten uusi koitos :)
Niin se vaan on, että mieluummin juoksee maaliin hyvällä fiiliksellä ja huonolla tuloksella kuin kiroten nollalla.
Viime viikonloppuna Ripan kanssa Kirkkonummella juostiin kolme rataa. Ja koirahan toimi. Ei lentänyt, ei haaveillut vaan oli kuuliainen koko radan ajan, juuri sellainen, mitä se joskus treeneissä esittää hetkittäin. Ripa ottaa vaan paineita tuomarista. Tuomarin tarkat ja seuraavat silmät ahdistelivat Ripan pois kolmannella radalla kepeiltä (ja loppuradan ohjasin löysästi), edellisellä radalla en edes lähettänyt koiraa kepeille vaan yllätyksekseni huomasin sen vaan tupsahtavan eteeni putkesta. Lähdössä oli jopa vaikea saada tuo höyryjuna istumaan, sivulle ei suostunut tulemaan.
Tässä videot radoista:
Torstaina oltiin pitkästä aikaa vanhalla Uumon porukalla treenaamassa Järvenpäässä. Tuli samalla harrastettua syväjäätymistä, kun ei hallia vuokrattu. Joku oli ihanan rauhallinen ja keskittynyt ulkona. Hallissa se kuumenee ja sekoilee. Nyt se oli hallittavissa ja teki hyvää seuraamista keskittyneesti. Ei myöskään säheltänyt perusasennossa vaan malttoi kuunnella käskyjä. Seuraaminen on mennyt kivasti jo eteenpäinkin, toki tarkkuutta täytyy hioa vielä paljon, mutta imutuksesta ollaan päästy jo seuraavaan vaiheeseen. Aikasemmin tällä viikolla käytiin yötokoilemassa ja kerran päivätokoilemassa. Maisalle oon nyt vahvistanut merkin paikkaa vaihtamalla palkkaussuuntaa.
Nyt taitaa treenaaminenkin jäädä vähemmälle. On hiukan kiireistä töissä ja koulussa :(
Olen aina miettinyt ennen Jokun tuloa, että seuraavan koiran opetan todellakin aktiiviseksi. Opetan sitä naksuttimella. Opetan sitä tarjoomaan. Palkkaan kaikesta. Tavotteena on saada koira, joka on ohjaajaa kohtaan aktiivinen ja kokoajan kontaktissa. Tokokokeissa korjaisi virheitä ilman lisäkäskyjä tarjoomalla esim. ruudussa parempaa paikkaa. Tokokokeissa ajattelisi jo liikkeiden välissä seuraavaa liikettä edeltävää perusasentoa ja tulisi luonnostaan siihen ilman käskytyksiä. Ohjaajan olisi helppo olla kehässä. Ei siihen tilanteeseen välttämättä olekaan niin helppo päästä vaikka käsissä on todellakin säpäkkä ja aktiivinen koira, joka tarjoaa sen minkä ehtii.
Jokun ollessa vasta ihan pentu, annoin sen itse koulutushetkissä päättää, mitä se haluaa oppia. Tein myös aika usein vain "free sheippausta". Kaikesta aktiivisuudesta tuli palkkaa, ilman sen suurempaa määränpäätä.
Nyt käsissäni on koira, jota voin kuvata parhaiten viime treeneillä. Ensin paikkamakuu (yksin) liikkuroituna. Kehääntulo ok. Kulkee nätisti vierellä ja kun pysähdyn on samantien sivulla (joskin perusasentoja pitää hioa, että tulisi aina heti suoraan ja ryhdikkääseen asentoon). Mutta sitten se alkaa. Yksi sekunti paikallaan on liikaa. Maahan-istu-maahan-istu-(bongaa ruudun)maahan "Joku seuraa" istu-maahan-istu-(ruutuun menossa)maahan "JOKU seuraa" istu-maahan... "JOKU NYT"! Sitten se suostui odottamaan ehkä kolme sekuntia ja reagoi hyvin käskyyn. Jäi maahan. Palaan sivulle, odottaa hyvin. Vapautan ja olen kaivamassa lelua esiin. Joku juoksee ruutuun. Nyt ei ollut enää käskyn alla niin palkkasin. Jatkettiin seuraamisella. Joku kävi todellakin kierroksilla. Liikkurointi. Seuraamisesta ei tullut mitään, joten liikkuri pois. Tuli taas hyvin peruasentoon mutta maahan-istu -sarja alkoi taas. Joku lisäsi siihen vielä peruuttamisen lisämausteeksi.
Lopuksi vain rauhottelua ja helppoa seuraamista sekä muutama onnistunut ruutu (lelu, näyttö ja tyhjä).
Jokuhan on juuri sellainen, millaisen olen siitä aina halunnut tulevan, mutta...
Missä maltti? Ei sitä ole, koska sille ei ole koskaan opetettu, että jos tulee sivulle ilman käskyä, siinä on pysyttävä vaikka ohjaaja olisi passiivinen.
Kaukoja en nyt ole vähään aikaan imuttanut. Olen ottanut uuden opetustavan käyttöön. Toisinsanoen jatkanut vanhaa, mutta kokeillut uutta kaukojen suhteen. Mitäs muutakaan, kun naksuttelua. Mä tykkään Jokun nopeista vaihdoista, kun se saa itse tehdä niitä. Väliin heittelen käskyjä (juuri silloin, kun on vaihtamassa asentoa), jos ehdin.
Joku on muuten erittäin keskittymiskykyinen koira, vaikka siitä saa nyt toisenlaisen kuvan. Olen vahvistanut sille seisomiskäskyä ja se keskittyy harjoituksiin niin hyvin, että voin heitellä nameja sen pään päälle ja selkään ja se pysyy paikoillaan. Paikkamakuussa ei myöskään ole levoton. Perusasennot ovatkin meidän ongelma (siis se maltti) ja ne nyt siis treenilistan kärkeen.
Haastavuutta lisää myös jonkinasteinen epävarmuus: palkkanko nyt. Sehän tekee niinkuin sille on opetettu, periaatteessa. Nyt siis suunnitelmallisuutta ja mustavalkoisuutta. Sen tiedostan, että palkkaan liian herkästi.
Maisalla oli ihan tosi hyvä treeni. Se on tsempannut todella paljon! Seuraaminen oli hyvää, ruutu meni hyvin ja niin meni noutokin. Hmm, kevään kokeita kohti ;)
Hallilla melkein joka päivä. Vuoroin agia ja tokoa. Viime viikolla myös ohjatut agitreenit. Maisa oli erittäin pätevä Mujusen radanpätkällä, jota Jokukin sai testailla. Hienosti sekin kaahaili suoriin putkiin ja taipui poispäinkäännöksiin. Suoria hyppyjä ei osaanut suorittaa... :D
Jotenkin tuntuu, että kaikki on junnannut paikoillaan Jokulla tokon suhteen. En ole uskaltanut siirtyä eteenpäin ja vaikeuttaa treenejä. En ole vain tiennyt miten. Pelkään kokoajan epäonnistua, mutta ilman epäonnistumisia ei pääse pitkälle.
Tänään käytiin hakemassa sitten apuja Korreilta. Ja kylläpäs olikin hyödyllinen koulutuspäivä.
Pekan kanssa tehtiin noutoa. Joku tuo melko huonosti kapulaa mulle ja nyt täytyy ensin opettaa se kiertämään esim. siiveke kapula suussa. Seuraavaksi asetun seisomaan selkä siivekkeeseen päin ja heitän kapulan. Jokun palauttaessa kapulaa väistyn ja kierrätän sen siivekkeen, josta palkka. Nyt yritettiin saada Joku kiertämään kapulan kanssa siiveke, jossa saatiin ensimmäiseksi vahinko-onnistuminen, jonka jälkeen Joku oli aivan kuutamolla, mitä siltä yritän vaatia. Lisäksi täytyy tehdä pitotreenejä.
Seuraavaksi tehtiin ruutua. Tähän asti ollaan treenattu vain lelun kanssa. Nyt ensin muutama toisto lelulla ja sen jälkeen yksi näyttöruutu. Huusin 'jes' juuri, kun Joku oli ylittänyt etunauhan. Se reagoi välittömästi vapautukseen, jolloin heitin lelun. Otettiin muutama toisto ja väliin aina leluruutu. Nyt vähennetään leluruutua ja lisätään näyttöä suhteessa 50/50. Idea ruudun opettamisella kahdella käskyllä jäi myös mieleen. Ennen ruutua huudetaan koiralle esim. 'stanna', joka tarkoittaakin koiralle oikeaa ruudun paikkaa. Hmm, valintoja valintoja. Onneksi mulla on nuori koira ;)
Lopuksi vielä palkkaustreeniä. Täytyy muistaa ensin kehu, sitten 'jes' ja vasta sitten lelu. 'Jes' tulee liian helposti mulla kehusanana. Hmph.
Iltapäiväksi siitten Riitalle, jonka kanssa puitiin seuraamista, hyppyä ja kaukoja. Seuraamisessa ollaan jymähdetty imutusvaiheeseen. Joku kulkeekin oikein loistavasti imuttamalla. Käyttää takapäätään todella hyvin ja pitää paikan. nyt on alettava häivyttämään namikättä kahdenlaisilla treeneillä; 1. Perusasentotreeni. Namia vasenpaan käteen ja koitan saada Jokun jättämään namikäden. 2. Suoraa seuraamista. Ensin muutamia askelia imuttamalla, sitten imutuskäsi pois, samantien naks ja palkka. Tässä treenissä on vaan se huono puoli, että Joks ennakoi liikkeestä maahanmenoa ja ajattelee samantien alaspäin, kun nostan namikäden ylös. Tässä voidaan siis saada joko vahvistettua toivottua käytöstä eli kun luopuu maahanmenosta, saa palkkaa tai sitten vahvistaa epätoivottua käytöstä eli niiauksesta saa palkkaa. Luulen kuitenkin, että tällä tavoin saadaan Joks luopumaan niiauksista, koska muutamilla toistoilla se vähentyi jo paljon.
Hyppyä tein ensin muutaman kerran niin että lelu oli toisella puolella hyppyä ja sain Jokun irtoomaan hyvin hypylle. Ekalla toistolla ajatteli liikaa lelua ja vähän kolautti (3 lautaa). Toistolla ok. Sitten kokeiltiin ilman lelua ja hyvin Joku ajatteli eteenpäin ja irtosi. Reagoi todella hyvin seis-käskyyn, josta palkkasin. Joskus kannattaa vaan ottaa haasteet vastaan :)
Lopuksi katsottiin vielä kaukoja. Niitä ollaan tehty pääasiassa vaan imuttamalla. Pohjat on vahvat. Takapää pysyy hyvin liikkumattomana ja vaihdot on suht nopeita, toki toivoisin niihin vielä lisää vauhtia. AVO-kaukot menee jotenkuten metrin päästä, silloin vaihdot on vaan melko hitaat. Täytyisi nyt vaan vahvistaa taaksepäin ajattelua painonsiirtotreeneillä. Ensin täytyy opettaa Joku jättämään namikäsi. Kun se osaa jättää sen käskystä (äsken harjoteltiin ja oppikin jo :D), voidaan kättä viedä lähemmäs koiraa, jolloin palkka tulee, kun paino siirtyy takaosaan. Sitten aletaan tönimään koiraa takapäähän ja sen pitää silti pitää paino takaosalla. Sen jälkeen voidaan alkaa ottamaan etäisyyttä.
Tämän kaiken jälkeen voisikin ottaa seuraamisen ja kaukot tehokuurille! Joku jaksoi koko päivän olla hieno tokoeläin. Rauhottui todella hienosti kentän laidalla (nukkui), ei varmaan olisi onnistunut agilitykoulutuksessa :D
Jokun kanssa ollaan aloteltu 2x2 keppejä. Hienosti fiksu eläin on tajunnut mennä ensimmäisestä välistä ja viimeisellä treenikerralla meni jo ilman välipalkkausta kahdet parit! Keinun päähänjuoksuja ja pamauttelua ollaan treenattu erikseen. Hienosti sujuu molemmat osiot. Rengasta ollaan tehty myös, eikä kertakaan ole sujahtanut sivusta :)
Maisan kanssa on treenit olleet nyt vähemmällä. Heti huomasi sen moivaatiosta torstaina, kun käytiin aksailemassa. Se varasti monta kertaa lähdöstä :O Mun laamallani oli vauhtia!
My beauty
Lopuksi videopätkä Maisan kotitokoista. Se tykkää aivotyöskentelytreeneistä :)
Maanantaina tokoa. Tiistaiyönä tokoa, 01.00 kotona, jolloin herätyskelloa päällelaittaessa voi todeta ehtivänsä nukkua 7 tuntia, kunnes täytyy herätä keretäkseen tokotreeneihin, joista kotiin ja kiireellä Turkuun Jaakko Suoknuutin oppeihin aksaamaan. Eilen jatkui agility Vuokkosilla ja tänään saatettiin tämän viikon treenit pakettiin viettämällä 3 tuntia Vuokkosilla agilitykentällä. Huh.
On se välillä kivaa koetella koiran jaksamista, saapahan jälleen todeta Maisalla pätevän käytäntö: mitä harvemmin - sen paremmin. Maisan kanssa on turha koettaa onnistua laadun lisäksi isossa määrässä. Tunnari on edelleen hajalla, vaikka olen laittanut nameja kapuloiden joukkoon. Nyt menee tunnari tauolle. Ruutu on myös hankala. Täytyy siinäkin tehdä helppoja treenejä ja pitää kosketusalustaa siellä. Maisan kanssa tähtään uskomukseen; koira juoksee ruutuun olettaen, että kosketusalusta on aina siellä. Siinä vaiheessa, kun 50% treeneistä tehdään ilman kosketusalustaa, uskomus oletettavasti menee. Maisahan ei oikeasti tiedä edes ruudusta mitään. Se osaa vain juosta alustalle. Toisaalta tälläisessä hullussa treenitavassa täytyy myös luottaa, että koira reagoi 'seis' -käskyyn, koska kokeessa ei ole alustaa pysäyttämässä koiraa. Maisan kanssa juurikin pitää vahvistaa erikseen 'seis' -käskyä.
Seuraaminen on parantunut kivasti :)
Jaakko Suoknuutin koulutukseen osallistuin laina-Elsan kanssa. Elsa on kaikinpuolin todellakin kehittänyt minua ohjaajana. Se toimii niin eri tavalla kuin esim. Maisa.
Rata kaikkine kiemuroineen oli haastava:
Esteitä siis 33 ja me päästiin esteelle numero 8. Kyllä vain, ongelmaksi minulle koitui TAKAAKIERTO! Suoknuutti väänsi rautalangasta, miten tuo ohjataan, vaan minä en ymmärtänyt. Selvästikin aivoilleni ei rautalangat riitä, ratakiskot ehkä? Loppujen lopuksi naurettiin vaan mun tyhmyydelle. Ei vais, sain paljon uutta oppia. Miten se pakkovalssi tehtiinkään oppikirjan mukaan? Mikä onkaan japanilainen ja miten se takaakierto toimii. Kyllä se sitten loppujen lopuksi toimikin. Elsa oli todella hieno. Ei varastellut lähdöstä ja teki keskittyneesti töitä.
Tänään rakensin saman radan esteelle numero 18 Vuokkosille. Maisa suoriutui radasta hienosti. Josko voi taas todeta, että se reagoi todella voimakkaasti mun liikkeeseen. Heti kun hidastan, Maisan vauhti laskee nollaan. Kokeilin sillä piruuttani myös lopun kepeillevientiä (32-33). Ensin sujahti poispäinkäännöksellä putkeen, toistolla löysi kepit, VAU!
Joku teki samaa rataa. 6-9 esteitä. Pakkovalssi onnistui hyvin. 8 hypyn ylittäminen tuotti haasteita, mutta loppujen lopuksi meni koko pätkän hyvin. Joke sai mennä myös elämänsä ensimmäistä kertaa pussia. Muutaman kerran apujen kanssa ja sitten ilman apuja. Lapsen mielestä oli siistii tulla pers liukuen pussista ulos. Tehtiin myös 2x2 keppejä ensimmäistä kertaa. Fiksu tajusi muutamasta toistosta juosta keppejen välistä ja meni jo vaikeemmistakin kulmista :)
Ripa on palannut entiselleen. Kotona sählää punamerle jättiläinen, joka haukkuu lenkille lähtiessä ja paimentaa minut keittiöön ruokaa halutessaan. :)
Jokusella ja Ripasella on outo suhde. Monet kerrat ollaan naurettu samalle tilanteelle, joka toistuu päivittäin. Ripa makaa jossain. Joku kävelee Ripan luokse ja asettautuu Ripan naaman eteen. Voi olla, että tässä vaiheessa Ripa välttelee näkemästä Jokua, mutta Joksuhan viisaana vaatii huomionsa ja laittaa päänsä Ripan pään päälle. Ja kas, vihdoin Ripan on alettava töihin. Ensin toinen korva, nuolee sen oikeen puhtaaksi. Seuraavaksi Joksu kääntyy; toisen korvan vuoro. Tämän jälkeen Joku menee makaamaan Ripan eteen ja avaa suunsa - aivan, hampaiden vuoro. Koko kuononsa Ripa ahtaa pieneen suuhun yltääkseen takimmaisiinkin hampaisiin. Hillitön näky! Isoveikka hoitaa :D
Viime vuoden joulukuussa kotiin tultuamme Ripa oli jalaton. Olimme jo varmoja, että sillä on jokin kohtaus päällä, eikä se sen vuoksi kykene kävelemään. Kovasti sillä oli kipuja. Kiiruhdimme päivystävälle eläinlääkärille, joka ei löytänyt mitään selitystä jalattomuudelle. Myöhemmin vietiin pissanäyte Uudenmaan eläinlääkäriasemalle Keravalle ja saatiin vastaus: eturauhastulehdus.
Viime viikon perjantaina Ripan pallit oli todella kamalan näköiset. Iho oli muhkurainen ja ihan punainen. Pallit olivat todellakin turvonneet. Illalla Ripa kiikutettiin jälleen Uudenmaan eläinlääkäriasemalle, jossa todettiin ärtyneen ihon syyksi ihoinfektio. Antibiootit mukaan ja kotiin. Ripa olikin todella kipeän näköinen, ettei taas olisi myös eturauhastulehdus. Lauantaina aamulenkin jälkeen Ripan kuono oli turvonnut. Se oli ihan muhkurainen. Ehkä lenkillä oli vain pistänyt jokin ötökkä, vai oliko se allerginen reaktio? Lääkäri pyysi seuraamaan koiraa, kun seuraavan kerran on saanut antibiootin. Turvotus ei noussut silloin. Tänään aamulla annettuani jälleen lääkkeen puolen tunnin päästä kuono oli muhkurainen. Oli siis mentävä vaihtamaan antibiootit. Tilalle Ripa sai Kefavet -lääkkeet. Illalla saatuaan tuon todella pahalle ja voimakkaalle haisevan lääkkeen, se oksensi sen ulos. Hmph. Olisikohan se Baytril parempi, jota Ripa söi viime jouluna eturauhastulehdukseen. En tiedä. Nuo nykyiset lääkkeet vaikuttaa paremmin ihotulehdukseen.
Joku kävi tänään vaa'alla. Iso poika ei olekaan kiloissa niin iso kuin senteissä. Kotona mitattuna korkeutta on n. 52 ja vaaka näytti 15,6 kg :)
Tokoa ollaan yritetty vääntää nyt oikeen urakalla. Urakoitiin Maisan tunnari hajalle. Kolme toistoa ja kaikki samanlaisia. Koira menee kapuloille, katselee niitä ja nostelee vähän kaikkia ja sitten lopuksi vaan tuo jonkin niistä. Ei aikomustakaan haistella kapuloita. Olin ihan hämmilläni, koska tunnari on toiminut aina. Kaksi kertaa tuonut väärän, sen jälkeen siis kun tajusi tunnarin idean. Seuraavissa treeneissä palattiin aikalailla ekoihin treeneihin. Melko paljon vieraita, oma joukkoon ja nameja herättämään koiran nenä. Ja jestas, kyllä se sen nenän herätti. Sain varmaan vartin odotella, kun tuo tarkka töpöhäntä seilasi ympäri kenttää nenä kiinni maassa, kunnes loppujen lopuksi palasi kapuloille ja toi oman. Pienin askelin taas eteenpäin, ehkä se korjaantuu. On meillä kevääseen asti aikaa, jos haluaa tavotteista pitää kiinni, ja kyllä - me halutaan! Jos jotain positiivistakin, seuraaminen on parantunut huimasti. Ainakin tänään oli kivaa seuraamista, kun koira oli muutenkin hyvällä innokkuustasolla.
Joku on hauska, ja toisaalta ei todellakaan hauska. Hallilla sillä toisinaan keittää yli. Viime treeneissä hyppäsi ja puri mua olkapäähän. Jouset tassuissa? Stoppeja kiertämisen kautta ollaan treenattu melko paljon ja nehän alkaa jo sujua. On mieletön fiilis, kun saa koiran reagoimaan nanosekunnissa käskyyn :) Kaukoista m-i / i-m -vaihtoja kokeilin tänään metrin päästä, ei ongelmia! On meillä kuitenkin ongelmia, vähän toisenlaisia. Treenin lopuksi, en saa koiraa pois kentältä. Se ei tule lelulle, ei namille, ja jos koitan lähestyä, se pinkoo karkuun. Kiva, että on motivaatiota, mutta olisi kiva, jos koiran saisi myös kentältä pois!
Siis Ripa korkkasi äitin kartturoimana viime viikonloppuna. Ja sillä nollalla irtosi myös voitto! Video radasta TÄSSÄ!
Samaan aikaan itse kisasin laina-Elsalla Vuokkosilla kolmen radan verran, ilman yhtäkään 0-tulosta. Voitettiin kuitenkin jokaisella radalla, sillä jo radalle pääsy on meille voitto. Tällä kertaa Elsalla oli puolkuristavan pannan sijaan lukollinen panta, jota ei tarvinnut vetää pään yli. Voi olla, että pään yli vedettävällä pannalla on kiihdyttävä vaikutus. Nyt menin myös lähtöön aikaisin (kahdella viimeisellä radalla), jolloin mulla oli paljon aikaa odottaa, että Elsa itse menee istumaan, eikä mun tarvitse sitä epätoivosesti yrittää käskeä. Toimi ihan mielettömän hyvin :)
Ensimmäisellä radalla hiipi lähdössä. Kepeille olisin voinut vähän suoristaa koiraa.
Toisella radalla oli melkosen paha keppikulma, josta eteenpäin rata olikin aikamoista sähläystä..
Viimeiseltä radalta jäi tosi hyvä fiilis. Itse ehkä vähän rynnin kepeille, jolloin Elsa haki toiseen väliin ja keppien jälkeiselle hypylle vähän huono ohjausvalinta.
Sunnuntaina käytiin Hyvinkäällä ihmettelemässä mätsäreitä. Joku oli oikeen hauska mätsärieläin. Ilosesti loikkien tuli mun rinnalla kehässä ja pysyi ehkä sekunnin sadasosan paikoillaan seisten. Tuomari ei jostain kumman syystä arvostanut pientä sählääjää, SIN-. Maisa keräsi itselleen PUN-. Kävihän se näyttäytymässä myös JH-kehässäkin :)
Eilen olin hallilla aamupäivällä paimenkolmikon kanssa. Yhden lähetin kepeille ja se toi mulle ruutunauhan, toinen puri sormista ja kolmas haukkui sitruunapannan tyhjäksi eikä olisi halunnut lähteä kentältä millään, viimeisenä vaihtoehtona jouduin taas kantamaan sen pois, jolloin se suuttui kunnolla (jos olisi ollut ihminen, se olisi vetänyt itkupotkuraivarit). Ne oli kaikki kuitenkin tosi päteviä! Jokukin onnistui jo haastavammassa radanpätkässä, siis niissä kohdissa, jotka ehdin ohjaamaan. :)
Niin tuli 7 kk täyteen. Pikku pentunen on miehistymässä, ainakin joitakin aikuisen uroskoiran piirteitä on noussut esiin. Kuitenkin tuo on mieleltään vielä niin kakara, ilmehän sen kertoo..
Korkeudessa Joku hipoo Maisan 52cm:n korkeutta.
Joku on oppinut kontaktit, ainakin melkein. Puomin alastuloa ollaan nyt treenattu jonkin verran ja viimeisimmät treenit olivat todella lupaavat. :)
Keppejäkin voisi alkaa vääntämään, kun vaan päätyisin nyt johonkin koulutustapaan..
Viime viikonloppuna olin kisailemassa Elsan kanssa kolme starttia Purinalla. Pystykorvahan on alkanut ottaa ongelmakseen nyt munkin kanssa lähdöstä varastamisen. Eka rata kaatui siis siihen. Kuinka kivaa: menet rataantutustumiseen, käyt sen mielessä kymmeniä kertoja läpi, lämmittelet koiran, kävelet radalle ja koira varastaa. Ja mikä parasta, voit vain todeta, että olispa ollut muuten kiva rata :D No ei siinä, ongelmastahan päästään, kun vaan treenataan :) Toisella radalla kamalaa vääntöä, juostiin paikallamme. Elsa haukkuu ja minä sählään. Kolmannella se taas yritti varastaa. Ei loppujen lopuksi, lähtöluvan saatuaan, pystynyt keskittymään hyppäämiseen, vaan tuli riman läpi. Olisihan tuo muuten ollut nolla :)
Laatikkotreeni alotettu. Miten tuo lapsi voi oppia niin nopeasti!? Tässä video, jossa vähän laatikkotreeniä ja muuta hömpötystä.
Tänään laitoin tuon laatikon keskelle kenttää hallilla. Hienosti vapaaksi päästyään juoksi samantien laatikolle 2on/2off -asentoon. Kokeilin myös puomin alastuloja siivekkeen kautta alastulon sivusta hypäten ja ihan kivasti siinäkin osasi. Vähän täytyy ehkä käskyä vahvistaa. Nyt kun sanoin "ota", Joku pysähtyi kuin seinään eikä selvästikään tajunnut yhdistää käskyä oikeeseen paikkaan. Kun lopetettiin treenit tai kun minä lopetin treenit, Joku jäi seisomaan laatikolle ja katsomaan mua tyhmästi. Heitin sille vielä kerran patukan palkaksi ja jäin seuraamaan sen omatoimitreeniä. Se vei patukan kauemmas laatikosta, meni 2on/2off -asentoon, syöksyi patukalle ja juoksi taas laatikolle. Leikki patukalla ja seisten samalla laatikolla ja palkaten itseään. Katseli mua kulmiensa alta, kun mä naureskelin. Mä olen opettanut Jokun opettamaan itseään, niinkö? Hetken päästä kävin hakemassa lelun pojalta pois. Joku jäi laatikolle toljottamaan harmistuneena eikä hievahtanutkaan millään vapautussanalla. Loppujen lopuksi luovutin ja kannoin lapsen kentän laidalle huutamaan (sitruunapannasta oli aine loppunut) ja aloin treenata Maisaa.
Maisa teki hyvää seuraamista, ei laahannut eikä pudotellut kontaktia. Ennen käännöksiä naksuttelin niin käänty hyvin. Ja niin, mun pään kääntö ennen kääntymistä auttaa Maisaa ihan hurjasti!
Jokukin sai vähän seurata. Lelupalkalla saa paljon enemmän innokkuutta mukaan. Pitäisi treenata peilin kanssa, että näkisi, seuraako hyvässä paikassa. Käännöksiä pitää vahvistaa vaan imuttamalla.
Tässä viime viikon seuruutreeniä (ja vähän merkkiä). Ottaa vähän häiriötä merkistä seuraamisessa ja laahustelee.
Viikonloppuna kisailin Elsan ja Maisan kanssa kaksi starttia. Elsan kanssa Herralan helposti suoritettavilla radoilla ja Maiskin kanssa Muotkan koukeroilla. Ensimmäisellä startilla ei päästy lähtöä pidemmälle tai Elsahan pääsi yksikseen ensimmäisen esteen yli. Minä tartuin hihnaan ja poistuin. Toiselle radalle vähän eri asenteella ja hyvin pysyi nyt pystykorva lähdössä. Radalta vauhdikas 0, aika -9.
Maisa lankensi kaarratuksen takia ekalla radalla ansaan, juoksi puomin viertä yrittäen tasapainotella ylösmenolla, kunnes liukastui ja mätkähti maahan. Toisella radalla parempi onni. Kaarratuksen takia kielto hypylle. Vitosella ja 0,83 yliajalla oli sijoitus kuitenkin 5.
Hieman kaukaa hakee ponnistuspaikan
Liito jäi aavistuken lyhyeksi
Joku oli turistikoirana ja sai kaulalleen häkissä ollessaan kauhean sitruunapannan. Panta toimi loistavasti ja lapsi pysyi hiljaa. Ehkä hieman masentuneen näköisenä se siellä makaili sitruunapöllyissä. Masistelu loppui kuitenkin seinään, kun avasin häkin oven. Hihnaa piti kokoajan rieputella tai sitten perusasentoa tarjoilla :)
Ripa oli lauantaina radalla kahden startin verran, eikä silläkään huonosti mennyt. Tokan radan 0 kaatui valitettavasti tokavikaan esteeseen. Eiköhän Ripankin kisakirja saa kohta jo ensimmäisen merkinnän.
Maanantaina Ripa ja Maisa olivat osteopaatilla. Maisa ei sitten ollutkaan pahemmin jumissa vaikka edellisestä hoitokerrasta onkin aikaa. Ehkä agilityn vähentäminen on vähentänyt selkäjumejakin. Täytyy pitää treenitahti samana. Ripa olikin sitten vähän eri juttu. Se oli aikamoisen jumissa ja hoidon jälkeen kävely ei ollut ihan normaalinoloista. Niinkuin ensimmäisen hoitokerrankin jälkeen Ripa hukkasi takajalkansa ja käveli oudosti pomppien. Onneksi nyt kävely normalisoitui nopeasti.
Eilen Essi ja Gou saapuivat tänne päin ja aamupäivä vietettiin Ojangossa aksaillen. Tehtiin ykkösluokan rataa ja vitsit että Maisallahan oli vauhtia, tulipas kova kisainto :)
Jokulle pitkästä aikaa kontakteja pöytä+puomin alastulo -yhdistelmällä, eikä Jokultakaan vauhtia puuttunut. Keinun liikettä treenattiin myös vähän. Onnettomana räpellyksenä kokeiltiin pakkovalssia ja päällejuoksua. Videolla vaan onnistuneet toistot (niiden miljoonan epäonnistuneen jälkeen)
Iltasella oli ohjatut agitreenit, joihin otin Ripan. Siellä helpohko rata, josta Ripa suoriutui mallikkaasti. Nyt se keskittyi 100-prosenttisesti tekemiseen eikä haahuillut yhtään.
Ja koska hullu ei voi liikaa harrastaa, myöhemmin vielä hallille jo tällä viikolla toisiin yötokotreeneihin. Maisa todenteolla yllätti hyvällä vireellä, ottaen huomioon jo aamupäivän agitreenit. Lyhyt paikallamakuu, ruutu, tunnari, seuraaminen ja kaukot. Kaikkiin voi olla tyytyväinen. Nyt löytyi omakin (aamupäivällä Maisa erehtyi tuomaan väärän). Jokulle vähän perusasennon hakemista, seuraamista ilman imuttamista ja jääviä lelulla hetsaten. On se vaan niin hieno kaikesta toohotuksesta huolimatta. :)
Viime viikonloppuna Hyvinkäällä käyttäytymiskokeessa. Olisin voinut tarkemmin lukea sääntöjä. Olisin voinut harjoitella seuraamiskaaviota. Olisin voinut treenata Maisaa. Mutten tehnyt näistä mitään, joten tottelevaisuusosuus oli kaikkea muutakuin kaunista katseltavaa. Kaiken huipuksi me aloitettiin, joten minulla ei ollut aavistustakaan, mitä kentällä tulee tapahtumaan. Annoin Maisalle jättökäskyn tokoihmisenä paikkamakuussa. Maisa oli maatessaan mennyt ihan vinoon. Seuraamisessa Maisaa ällötti märkä nurmikko ja se ei halunnut kastella tai liata kallisarvoista takapuolipehkoansa, ei istunut perusasentoja melkeinpä ollenkaan. Nurmikolla oli kamalan ällötäviä nurmikkotukkoja, joita fifi väisteli parhaansa mukaan. Ei se mitään. Läpäistiin ja päästiin kaupunkiosuuteen. Agrimarketin parkkipaikalle, jossa pientä häiriköintiä. Maisa ei häiriintynyt :) Pääasia, että läpäistiin koe!
Seuraavana päivänä suunta kohti Kirkkonummea. Tällä kertaa mukana pieni pystykorvainen lainakoira ja Joku. Elsan kanssa oli tarkoitus juosta kaksi starttia kakkosissa, muttei tarvinnut mennä kuin yksi. Sillä irtosi LUVA0, sija 1 ja SERT! Samana päivänä korkattiin kolmoset hyvän mielen hyllyllä :) Ihan huippua!
Sitä edellisenä viikonloppuna kisailtiin Elsan kanssa Ojangossa BAT:n kentällä vaikeilla radoilla. Tuloksina HYL ja 5, jolla voitettiin. Joku oli sielläkin turistikoirana ja ei voi muutakun todeta sen käyttäytyvän varsin toivotulla tavalla. Siis häkin ulkopuolella. Yksin jäädessään se räksyttää. Nyt sillä jäi leuka kiinni kaltereihin, ei ole sen jälkeen yrittänyt niitä purra. Häkin ovi on silti jo vääntynyt. Ripa oli myös tuolloin kisaamassa. Kepit eivät sujuneet, paitsi vikalla radalla, josta kuitenkin HYL.
Tyytyväisenä
Viime viikolla ei keretty paljoa treenailemaan. Pikkumiehestä sen huomaa. Vaatteet ja sanomalehdet on revitty melkeinpä joka päivä, kun tulen kotiin. Seuraamista olen nyt jonkin verran tehnyt ilman imuttamista, siis ihan vain paria askelta. Kääntymiset ei vielä onnistu. Pelkkää kontaktia treenataan perusasennossa paljon. Suhteessa kuitenkin ollaan tehty imutusseuruuta vielä reilusti enemmän. Joku on oppinut, että peruuttaa voi myös makuuasennossa. Huvittavasti se ryömien loikkii taaksepäin. Hassu pentu.
Tänä viikonloppuna juostavana kaksi starttia Maisan ja Elsan kanssa. :)
Aika menee siivillä. Ihmettelen, miten muutamassa kuukaudessa johonkin voi kiintyä niin suuresti. Jokuun voi. Se on vaan niin mahtava pentu, melkein jo Maisan korkuinen, veikkaan 48-49cm. Kengät saa olla eteisessä nykyään melko rauhassa, niin myös lammastyyny sohvan selkänojalla ja sohvan kulmissa ei käy enää naskalit, häkki ei ole enää käytössä, paitsi öisin. Nyt se on aloittanut kylppäriremontin. Jatkaa hommiaan aina, kun on pidemmän pätkän yksin kotona. Shamppoopurkit, harjat, vaatteet.. miten se onkin niin yltäväinen vaikka kuinka ylös noita tavaroita koittaa laittaa. Silloin, kun olen kotona, se seuraa mua kun hai laivaa.
Lenkeillä on alkanut ilmaantumaan urosmaista käyttäytymistä. Pissat kiinnostaa yhä enemmän ja merkkailuakin on esiintynyt, tosin vielä tyttöpissaamistyylillä :)
Treenikentällä Joku osaa aina yllättää niin suurella keskittymiskyvyllä.
Tokossa pääasiassa treenaillaan
- perusasennon tarjoomista, kun olen tokomaisena paikoillani (Joku koittaa välillä tässä tulla jalkojen väliin, koska agilitylähdössä jätän sen niin. Pienen pää ei vielä ymmärrä milloin tehdään mitäkin, virittelysanaa voisi alkaa käyttämään)
- perusasentoon tuloa eri kulmista
- imutusseuruuta niin kauan kunnes pitää varmasti hyvää paikkaa ja käännökset sujuu
- luoksetuloa vaan vauhtiluoksarina. Lelu jalkojen välistä (en vieläkään tiedä otanko suoraan sivulle vai eteen ....)
- kapulan nostoja (alettiin treenaamaan tällä viikolla)
- kapulan hakua
- näyttö-/leluruutua
- liikkeestä maahan / istu / seiso lelun kanssa leikin varjolla
- kaukoja melkein joka päivä iltaruuan yhteydessä, siis vaan tekniikkaa imuttamalla. Onnistuu jo todella hyvin, takatassut pysyy paikallaan.
- merkkiä tarjoomisen kautta. Nyt on jo kovennettu kriteeriä paikan suhteen. Käskyä en ole vielä kauheesti käyttänyt
Agilityssä ollaan tehty muutamalla esteellä perusohjaustekniikoita; valssia, jaakotusta, pers'jättöä... Joku on alkanut myös ihan kivasti irtoomaan. Kontakteja puomin alastulolla, apuohjaaja palkkaamassa alastulolla. Ensimmäisissä on aina liikaa vauhtia, jonka takia namialustat aina lentelee, se vaan rakastaa niin kontaktien tekemistä. Muuten aina tuo lelua mulle, kontaktitreenissä vie sen aina pöydälle puomin alastulopalan yläpäähän ja odottaa jo lupaa toistoon. Lähdössä on toisinaan vaikea pysyä, pitäisi lisätä lähöön palkkaamista. Ja lisäksi Joku hermostuu mulle radalla, en anna tarpeeksi ajoissa ohjeita. Anteeksi Joku.
Tässä video viime sunnuntailta. Vähän pakkovalssia putkelle ja takaakiertoa. Joku muuten tulee hulluksi kun katson agivideoita äänet päällä. Sen pää menee sekasin ja se alottaa kamalan vinkumisen ja hepuloinnin :D
Tiistaina Joku kävi Somerolla äitin mukana paimentelemassa. Etäisyys oli ollut jälleen mitätön ja lisäksi pientä villoissa käymistä oli ollut havaittavissa. Täytyy päästä puuttumaan villoissa käymiseen, mutta ei taida Joku olla vielä kieltoihin valmis lammasaitauksessa siksi nyt ainakin kuukauden tauko.
Eilen oltiin epiksissä kokoonpanolla Elsa, Maisa ja Joku.
Maisa pääsi pitkästä aikaa radalle. Aksasin vähän jo sunnuntaina ja koska se ei ole nyt vähään aikaan enää ontunut tassuaan eikä treenien jälkeenkään ontunut, päätin ilmota senkin radalle. Sen kanssa mulla on vaan väärä asenne. En edes anna meille mahdollisuutta onnistua, ohjaan huolimattomasti, teen kamalasti virheitä, nyt jopa tutustuin rataan väärin!? Ja kaiken lisäksi huomasin sen vasta, kun ihmettelin minikisaavien rataantutustumisessa radan muuttuneita estekulmia. Hmm, Maisa kyllä menisi, jos ottaisin edes hiukan enemmän tosissani. Katselin, ettei me olla käyty kun kahdet kisat tänä vuonna. Agilitymotivaatio Maisan kanssa on vaan nollassa. Voi olla että osasyynä on nuo sen selkäjumit. En vaan uskalla kamalasti sen kanssa mitään tehdä. Toisaalta sen kanssa ei edes voi treenata kovin usein, jos meinaa saada hyvän treenimotivaation koiralle joka kerralle. Maisan kanssa ehkä pitäisi todellakin jättää agility vähemmälle ja keskittyä tokoiluun. Mulla on paikka Maisalle hallikaudelle treeniryhmässä, ehkä se pääsee joskus hauskuuttelemaan, mutta luulenpa, että Ripa tulee olemaan useemmin mun mukana.
Elsan kanssa tehtiin ekalla radalla HYL. Kamala virhe, kun en luottanut koiraan ja huusin nimeä hypyn päällä, josta rima alas ja sen jälkeen päästin vielä seläntaakse, josta livahti keinun sijaan puomille. Tokalta radalta kuitenkin hyvän mielen nolla 2. sijalla. Koin myös ihmehämmästyksen. Luuloni Elsan kontaktiosaamattomuudesta romahti. Treenatessa puomia sillähän oli ihan mahtavat kontaktit, kisaradalla ei toiminut, mutta nyt ei enää tarvitse juosta pää kolmantena jalkana henkihieverissä koiran vierellä puomin ajan, että ehtisi varmistamaan alastulokontaktin, koska nyt voin luottaa, nyt tiedän että se osaa :)
Sunnuntaina mennään BAT:in kisoihin katselemaan Elsan kanssa, josko irtoisi serti. Ripa kisaa myös kolmella startilla.
Viikonloppuna oltiin Somerolla Jokun kanssa katselemassa lambeja. Paikalla oli monen monta bortsulapsosta, vain yksi erottui sisarusten joukosta; ottolapsi Joku ;)
Muistin, kuinka vaikeaa paimennus on. Ja videolta katsottuna oma päätön liikkuminen sinne sun tänne vailla minkäännäköistä järkeä naurattaa melkoisesti. Jokulla on taipumusta pyrkiä hajottamaan laumaa. Se myös työskentelee aivan liian lähellä eikä hae vielä tasapainoa, kaikki aikanaan. Rohkea se on kuitenkin ja uskalsi mennä ahtaaseen tilaan irrottamaan lampaat aidasta muutaman voimasanan saattelemana. Ehkä siitä hyvä paimen vielä tulee, vaan musta ei :D
Joku kävi katselemassa uteliaana myös nautoja, niitäkin olisi Jokun mielestä voinut mennä vähän liikuttelemaan :)
Treffejä jatkettiin metsän keskelle vesistön äärelle, jossa oli pieni saunarakennus ja nuotio. Mustavalkoisia vilisteli siellä täällä ja niillä oli niin hauskaa. Joku oli vähän mamman poika. Aina välillä piti käydä kurkkaamassa, että huomasinhan mä varmasti, kuinka se vähän kävi juoksentelemassa uusien kavereiden kanssa.
Tänään oltiin Ojangossa epiksissä. Juoksin Ripan ja Elsan kanssa kaksi starttia kisaavissa. Elsalle ekalta radalta 2 kieltoa. Ensin keinun ohi. Laitioin liikaa Elsan varaan, keinu kun ei ole sen varmin este. Toinen kielto tuli ohjausvirheestä. Vedin liikaa putken suun ohi. Tokalta radalta kuitenkin hyvä 0-tulos ja sillä voitettiin :)
Ripan kanssa käytiin tuttuun tapaan tekemässä kaksi hyllyä. Ensimmäinen vähän isommilla lennoilla, lentokeinulla se lähti ja jatkui haahuiluna. Toka rata vähän hillitympi versio, joskin voidaan taas todeta, että se tosiaan tarvitsee yliohjausta kääntyäkseen edes jotenkuten.
Tässä videot viimekertaisista epiksistä :)
Viime viikolla oli vähänlaisesti treenailua. Muutamia kertoja käytiin tokoilemassa ja kerran pyörähdettiin myös aksaamassa Jokun kanssa. Hienosti meni pakkovalssit, jaakotukset, valssit ja niistot parilla esteellä :)
Maisa on loistanut tokossa innollaan. Vähemmän treeniä, enemmän onnistumisia. Maisalla on selkä taas aika pahassa jumissa, joten osteopaattikäynti kutsuu lähiaikoina.
Viime viikolla Maisa onnistui saamaan myös pienen lasinsirun tassuunsa. Onneksi oli onnea matkassa, eikä tullut kuin pieni pintahaava. Samaa tassua Maisa on ontunut nyt muutamia päiviä. Syytä en tiedä. Se nuolee toista anturaa kuin mihin lasinsiru meni eikä siellä muita ruhjeita näy. Tämä lasinsiru haavakin on jo parantunut. Täytyy seurailla.
KESÄ 2013-HAASTE; Säännöt ovat seuraavat: Laita seitsemän kuvaa kesästäsi ja selitä kuvat vain yhdellä sanalla. Haaste pitäisi vielä jakaa seitsemälle bloggaajalle, mutta jätän jakamisen väliin :)
Viime viikolla oli palattava koulunpenkille. Onneksi tässä jaksossa ei ole montaa kurssia, joten jää aikaa harrastuksille. Onneksi koulu on ohi keväällä, olettaen että pääsen läpi kirjotuksista. Mitä sitten sen jälkeen, siitä ei ole vielä aavistustakaan. Töitäkin pitäisi tässä sivussa tehdä.
Viime viikonloppuna lähdettiin vanhalla asuntolaporukalla viettämään mökkielämää Kinnulaan muutamaksi yöksi. Koirat nauttivat olostaan. Ainakin Maisa. Se vietti suurimman osan ajastaan laiturilla, odottaen josko joku lähtisi taas kalaan. En voi käsittää, miten kalastus saa tuon punaisen töpöhännän niin sekaisin. Sen on päästävä veneeseen mukaan ja jos se ei pääse, se ui perässä. Laiturilta se tekee metriloikkia veteen ja juo loputtomasti. Luulenpa, että pienen lammen vesiraja laski kymmenen senttiä, kun Maisa kauhoi suuhunsa mielettömiä määriä vettä.
Joku juoksenteli ihanan Fasu-flätin perässä ja vietti mustikkapensaan ääressä useita tunteja päivässä.
Ötökkä pisti kalastajaa silmään, onneksi turvotus laski nopeesti.
Vene jätti töpöhännän laiturille huutamaan.
Keskiviikkona oli Ojangossa epikset. Joku oli turistikoirana. Ripan kanssa kisasin kisaavien radalla kaksi starttia. Oli todella haastava rata, jossa oli monta ansakohtaa. Ripaa on todella haastava ohjata. Toisaalta on positiivista, että se on itsenäinen ja suorittaa aina seuraavan eteen tulevan esteen kyselemättä turhia, mutta siihen yhdistettynä todella pitkä laukka-askel, kiihkeä asenne ja mutkikas rata = automaattinen HYL. :D Ei se mitään. Pitäisi vaan opettaa sille esimerkiksi lähestyminen renkaalle eri suunnista ja parempi käteen tuleminen. Ekalla radalla se lähti täysin käsistä ja sain taas jäädä keskelle kenttää katselemaan sen rataa kuin olisin itsekin ollut yleisössä ja vilkuttelemaan, toivottamaan hyvää matkaa: "Nähdään maalissa, Lentävä aussie! :)"
Toisella startilla unohdettiin yksi este välistä ja sitten koira, jonka en muista varastaneen kontakteilta, tuli keinulta luvatta niin, että täytyi tehdä alusta ja poistua maaliin kiittämään tätä hienoa otusta hienosta asenteesta :)
Elsan kanssa kisailtiin samalla radalla. Totesin taas, kuinka paljon onkaan helpompaa ohjata miniä kuin maksia! Tehtiin kaksi hyvää nollaa, toisella mentiin 3. sijalle. Loppujen lopuksi voitettiin koko Ojanko Cup mini kisaavissa. On se vaan mahtava tulikäpälä!
Lopuksi vielä putkiralliin rallattelemaan tutun bortsulapsen kanssa. Donny oli niin kuuliainen ja meni juuri sinne, minne ohjasin. Reagoi niin hyvin pieneenkin liikkeeseen. Selvittiin maaliin ilman virheitä. Pätevä pentu!
VIDEOT RADOISTA TULEE MYÖHEMMIN
Ripa kävi viime viikonloppuna Somerolla paimennuskisoissa. Ihan uskomaton paimen on paljastunut tuosta australialaisesta! Lauantaina esikokeesta PAIM-E pistein 96/100 , sija 3/10 ja sunnuntaina PAIM-1 pistein 68/75, sija 1/11! Loistava putki päällä :)
Eilen vielä Ripa osasi käyttäytyä ja sai nimensä eteen tittelin BH :)
Tänään tokon seuramestaruuskokeet Ojangossa. Tuomarina Pirkko Bellaoui. Ei tullut mitään yllätyksiä. Maisa oli oma itsensä; lahna.
Paikkamakuu: 9,5 (Jäi aavistuksen vinoon)
Seuraaminen: 6 ("Pientä" jätättämistä ja laiskuutta havaittavissa)
Istuminen: 0 (Ehkä meidän varmin liike. Jäi seisomaan. Kokeen jälkeen n. 10 toistoa ja jokaisella istui nopeesti)
Luoksetulo: 5,5 (Nousi seisomaan melkeen heti kun jätin sen !? Maisamaisen hitaat stopit. Ei istunut perusasentoon)
Ruutu: 0 (Takapuoli takanauhan yli. Nousi seisomaan ennen aikojansa, hidas seuruuseen tulo)
Hyppynouto: 6 (Jäi miettimään kapulalla. Ja mikä perusasento lopussa :D)
Metallinouto: 0 (3-käsky)
Tunnari: 5 (Hyvä työ kapuloilla, palautuksessa tiputteli)
Kaukot: 0 (Todella hyvät kaukot tokavikaan vaihtoon asti :))
Kok.vaik.: 7
VOI-
Mutta nyt mulla on tavoite. Talven aikana aion treenata Maisan oikeasti siihen kuntoon, että kun keväällä / alkukesästä mennään kokeisiin, voin edes haaveilla paremmista tuloksista. Maisa toimii välillä treeneissä kivalla vireellä, mutta miksi vain välillä. Ehkä syy on vain siinä, että se on narttu. Maisassa elää kaksi hyvin hyvin erilaista koiraa. Toinen on tuo, mitä se yleensä antaa ulospäin itsestään; rauhallinen möllöttelijä, tavallinen kadun tallaaja, huoleton, ilman minkäänlaista stressiä elävä sohvaperuna. Toinen koira tulee esille joissakin kiihdyttävissä tilanteissa, missä iskee voimakas saalisvietti päälle. Iltaisin lenkillä en uskalla päästää sitä usein syksyisin vapaaksi, koska se katoaisi illan pimeyteen jäniksen kuvat silmillään. Paimennuksessa iskee myös saalisvietti. Viime kesänä Maisa näki viimeksi lampaita ja kävi niin kierroksilla, että purikin kepin lisäksi muakin. Kolmas asia on kalastus. Ehkä siinäkin ottaa vietti ylivallan aussien pääkopassa ja mikäli tuo ei pääse rantaan, alkaa voimakas kiljuminen. Samanlainen reaktio tulee esille, kun joku laskee pulkalla. Sitten on tämä saalisvietistä poikkeava tapaus; PK-lajit. Kokeiltu ollaan jälkeä, hakua ja viestiä. Kaikissa tuo punaturkki kiihtyy niin, että vetää kieli sinisenä aina treenimetsään. Kaikki tälläiset tilanteen kiihdyttävät Maisaa. Jos tuo koira pystyy olemaan noin kiihko, sen vireen varmasti saisi ainakin nostettua puolella myös harrastuskentillä. Kysymys kuuluukin, että miten.
Siitä olen nyt ainakin varma, että me tarvitaan kaikkiin liikkeisiin PALJON lisää varmuutta. Paljon lisää onnistuneita suorituksia. Paljon lisää virettä. Ja koska tavoitteenani on saada Maisa tokovalioksi ennen kuin se täyttää 8-vuotta, nyt alkaa tehotreenaus. Keväällä aion nauraa tämän päivän suoritukselle! ;)
On se silti maailman kaunein töpöhäntä :)
Sirkustelu onnistuu, toko ei
Veteraani taitaa maksi esteet mennen tullen :)
Teräsmummo vauhdissa
Yhdessä viedään kapula...
...pikkuveli varasti
Mitä enemmän sen kanssa on ja tekee, sitä kivempi se on! Ihan mahtava pentu!
