Pikkupossu 4 vuotta

Ei sitä aina ymmärrä miten aika menee niin nopeasti. Vastahan minut valtasi epätodellinen fiilis, olin saamassa ensimmäisen harrastuskoirani. Vastahan tuo pieni punainen töpöhäntä tallusteli isoilla tassuillaan, määrätietoisesti tepastellen meidän taloon. Vastahan olin menettämässä hermojani pennun kieroiluun. Vastahan epätoivon tunne valtasi minut yhtenään. Pentu ei kuunnellut mitään, juoksenteli sinne minne oma pää vei. Toisinaan jopa inhosin tuota söpöläistä sen ärsyttävän käytöksen takia, vaikka kaikkihan se oli minusta kiinni. Tuolloin se ei vaan paljoa kokematonta paimenkoiranomistajaa lohduttanut. Ajattelin epätoivon tuskissa välillä, ettei tuosta kakarasta kasvaisi minulle harrastuskoiraa millään. Useimmiten kuitenkin rakastin sitä. Se osasi käyttäytyä paikassa kun paikassa, monesti jopa ihmettelin sen niin rauhallista käytöstä. Agikoiraksi se tuli, mutta olihan sitä tokoakin pakko vääntää, vaikka se niin kamalaa olikin.  

Vastahan meillä oli meidän ekat agikisat, ne ensimmäiset startit ja ne ensimmäiset tokokeet. Ne ensimmäiset on aina ne pahimmat. Silloin jos epäonnistuu niin totuus iskee vasten kasvoja pahemmin kuin ikinä huonosti menneissä treeneissä. 

Kuitenkin nyt kun ajattelee tuntuu kuin Maisa olisi kuulunut kalustoon aina. Se on meidän talon vahti, possun riepottelija ja kaikista pahin kerjääjä. Silti se on niin näkymätön ja rakastettava viisastelija, joka ei koskaan hölmöile, ellei siitä ole neidille jotain hyötyä. Alun vaikeuksista ei voi kun syyttää omistajaa. Siinä missä syytin Maisaa ärsyttäväksi pennuksi, voisi Maisa haukkua minut maailman tyhmimmäksi koiran omistajaksi. 

Ei me enää voitaisi toisiamme haukkua, mehän tykätään toisistamme niin hirmuisesti. Me ollaan hyvä tiimi! 

Maisan kanssa on nyt takana:

- 58 starttia agilityä

- 11 tokokoetta

- Luonnetesti

- 4 näyttelyä

...ja niin paljon onnistuneita treenejä, niin paljon oivalluksen hetkiä ja niin paljon yhteistä ajanviettoa.

Näillä tuloksilla kisaa

- agilityn 3.luokassa

- tokossa VOI-luokassa (TK1, TK2). 

Mulla alkoi hiihtoloma. Lomasuunnitelmiin kuuluu koulujuttuja (ai mikä loma?) ja treenausta, keskiviikkona eksyn Somerolle katsastamaan Ripan paimenteluja. 

Viime lauantaina oli kokeenomainen treeni Espoossa. Noin minuutti ilmottautumiseni jälkeen alettiin koirille tekemään kehääntulotarkastuksia. Mulla oli tuossa vaiheessa vielä koirakin autossa. Lennosta sitten juosten kehään. Maisa oli onneksi heti valmis, mutta selvästi vähän hämmästynyt kun meni makaamaan vanhaan paikkisasentoon, lonkalleen. Mä sitten onneksi kerkesin sitä vähän korjaamaan, mutta vinoon se silti jäi. Olisi ollut kiva saada jonkinmoista kommenttia, koska mulla ei ole harmainta aavistusta miten Maisa makasi sen 4 minuuttia. Seuraaminen oli vähän laiskaa. Käännökset ainakin juoksuosuuksissa oli epäpuhtaat ja väljät. Maiskia selvästi häiristi myös tekonurmen alla koliseva kaivonkansi. Liikkeestä istuminen oli hyvä. Ruutua Mai ei löytänyt katseellaan joten katsoin parhaaksi suoraan käydä näyttämässä sen. Ruutu onnistui hyvin. Hyppynoudossa vire sen verran korkealla, että palautuksessa loikkasi mun selän taakse ja palautti vinoon. Metallinoudossa palautus ravilla. Kaukoissa ei noussut seisomaan, koska olin rökittänyt sitä muutamaa päivää ennen, se kun tarjosi yhtenään seisomista. No onneksi sunnuntaina M teki loistavat vaihdot 15 metrin päästä :)

Nyt tehotreenaukseen:

- Seuraamisen käännökset

- Ruutu (valmiina kehässä)

- Noudon palautusvauhti

- Tunnari

- Luoksarin maahanmeno

Aksaa aksaa

Lauantaina oli 1- ja 2-luokkien kisat Vuokkosilla. Ripalla oli aamupäivällä muutama startti ja Elsalla iltapäivällä muutama. Olin ykkösten ajan töissä ja kun vihdoin 7 tunnin hallillaolon jälkeen pääsin pikkukiiturin kartturiksi radalle, alkoi väsymys ottaa yliotetta. Elsa oli kuitenkin varsin pätevä pieni ja odotteli kiltisti lähdössä eikä haukkunut/näykkinyt kesken rataa. Radat oli melko suoraviivaisia ja helppoja, mutta mahtui matkaan muutama ansakin. Agiradalla yksi näistä ansoista koitui meidänkin kohtaloksi ja radalta HYL.

Hyppyrata menikin jo paremmin. Mulla oli vaikeuksia pysytellä Elsan vauhdissa, jonka takia tein muutamia ohjausvirheitä, jotka Elsa kuitenkin paikkasi hyvin. Kiitos Elsa :)!
Tuloksena 0, aika -7 ja sijoitus 4. Luvaa ei saatu, koska Elsalla on ennestään jo 0-tulos hypäriltä.

Ripalle 2xHYL. Toisella radalla oli aikamoinen ansa, jossa moni ohjaaja törmäsi koiraansa. Niin kävi myös Ripalle ja äitille. Ripa tuli suoraan hypyltä jaloille ja niin lens äiti. Ripa on aika mahdoton radalla, niin kiihkeä. Sitten kun siihen lisätään vähän nopeutta ja piiitkä askellus, on tiukat käännökset kaukana Ripan ympyröistä.

Agikisaamista

Tavote saavutettu. Huippufiilis. Nyt se on todistettu, että se on mahdollista päästä Maiskin kanssa kolmosten aikoihin! Okei, ratojen ihanneajat oli aika löysät ja radat oli aika suoraviivaiset, mutta mahtui matkanvarrelle ansojakin. Ensimmäiseltä radalta saatiin ensimmäinen ihanneajan alittava 0-tulos kolmosista :) Etenemä 3,99 m/s, jolla päästiin n. 7s alle ihanneajan ja sijalle 18/80.

Tokalla radalla hyllytettiin. Ensin mulle tuli joku ihmeen aivokatkos ja päätin kesken rataa alkaa taputtelemaan Maiskia sen juostua mun jaloille. Tämän sattumuksen jälkeen koko pakka hajosi. Loppurata meni tyyliin: minä juoksin toiseen suuntaan ja koira toiseen. Maisalla oli superhauskaa, enkä mäkään kovin vakavana sen toilailuja voinut katsella.

Viimeinen rata oli hyppäri. Maisa oli vieläkin ihan voimissaan, vaikka yleensä on kolmannella startilla näyttänyt jo väsymyksen merkkejä. Kokonaisuudessaan rata meni hyvin, lukuunottamatta typerää kieltoa loppusuoralla, jonka takia tuli yliaikaa myös muutama sekunti.

Eilen oli Ripan vuoro päästä liitelemään. Ripan tulosriville ei mahtunut tällä kertaa muutakuin hyllyjä. Ehkä ens viikonloppuna parempi onni :)!