Ripan treenijuttuja

lauantai 30. marraskuuta 2013

Kolmen hylätyn hieno fiilis

Niin se vaan on, että mieluummin juoksee maaliin hyvällä fiiliksellä ja huonolla tuloksella kuin kiroten nollalla.
Viime viikonloppuna Ripan kanssa Kirkkonummella juostiin kolme rataa. Ja koirahan toimi. Ei lentänyt, ei haaveillut vaan oli kuuliainen koko radan ajan, juuri sellainen, mitä se joskus treeneissä esittää hetkittäin. Ripa ottaa vaan paineita tuomarista. Tuomarin tarkat ja seuraavat silmät ahdistelivat Ripan pois kolmannella radalla kepeiltä (ja loppuradan ohjasin löysästi), edellisellä radalla en edes lähettänyt koiraa kepeille vaan yllätyksekseni huomasin sen vaan tupsahtavan eteeni putkesta. Lähdössä oli jopa vaikea saada tuo höyryjuna istumaan, sivulle ei suostunut tulemaan.
Tässä videot radoista:



Torstaina oltiin pitkästä aikaa vanhalla Uumon porukalla treenaamassa Järvenpäässä. Tuli samalla harrastettua syväjäätymistä, kun ei hallia vuokrattu. Joku oli ihanan rauhallinen ja keskittynyt ulkona. Hallissa se kuumenee ja sekoilee. Nyt se oli hallittavissa ja teki hyvää seuraamista keskittyneesti. Ei myöskään säheltänyt perusasennossa vaan malttoi kuunnella käskyjä. Seuraaminen on mennyt kivasti jo eteenpäinkin, toki tarkkuutta täytyy hioa vielä paljon, mutta imutuksesta ollaan päästy jo seuraavaan vaiheeseen. Aikasemmin tällä viikolla käytiin yötokoilemassa ja kerran päivätokoilemassa. Maisalle oon nyt vahvistanut merkin paikkaa vaihtamalla palkkaussuuntaa. 

Nyt taitaa treenaaminenkin jäädä vähemmälle. On hiukan kiireistä töissä ja koulussa :(


perjantai 22. marraskuuta 2013

Saat itse päättää

Olen aina miettinyt ennen Jokun tuloa, että seuraavan koiran opetan todellakin aktiiviseksi. Opetan sitä naksuttimella. Opetan sitä tarjoomaan. Palkkaan kaikesta. Tavotteena on saada koira, joka on ohjaajaa kohtaan aktiivinen ja kokoajan kontaktissa. Tokokokeissa korjaisi virheitä ilman lisäkäskyjä tarjoomalla esim. ruudussa parempaa paikkaa. Tokokokeissa ajattelisi jo liikkeiden välissä seuraavaa liikettä edeltävää perusasentoa ja tulisi luonnostaan siihen ilman käskytyksiä. Ohjaajan olisi helppo olla kehässä. Ei siihen tilanteeseen välttämättä olekaan niin helppo päästä vaikka käsissä on todellakin säpäkkä ja aktiivinen koira, joka tarjoaa sen minkä ehtii. 
Jokun ollessa vasta ihan pentu, annoin sen itse koulutushetkissä päättää, mitä se haluaa oppia. Tein myös aika usein vain "free sheippausta". Kaikesta aktiivisuudesta tuli palkkaa, ilman sen suurempaa määränpäätä.

Nyt käsissäni on koira, jota voin kuvata parhaiten viime treeneillä. Ensin paikkamakuu (yksin) liikkuroituna. Kehääntulo ok. Kulkee nätisti vierellä ja kun pysähdyn on samantien sivulla (joskin perusasentoja pitää hioa, että tulisi aina heti suoraan ja ryhdikkääseen asentoon). Mutta sitten se alkaa. Yksi sekunti paikallaan on liikaa. Maahan-istu-maahan-istu-(bongaa ruudun)maahan "Joku seuraa" istu-maahan-istu-(ruutuun menossa)maahan "JOKU seuraa" istu-maahan... "JOKU NYT"! Sitten se suostui odottamaan ehkä kolme sekuntia ja reagoi hyvin käskyyn. Jäi maahan. Palaan sivulle, odottaa hyvin. Vapautan ja olen kaivamassa lelua esiin. Joku juoksee ruutuun. Nyt ei ollut enää käskyn alla niin palkkasin. Jatkettiin seuraamisella. Joku kävi todellakin kierroksilla. Liikkurointi. Seuraamisesta ei tullut mitään, joten liikkuri pois. Tuli taas hyvin peruasentoon mutta maahan-istu -sarja alkoi taas. Joku lisäsi siihen vielä peruuttamisen lisämausteeksi.
Lopuksi vain rauhottelua ja helppoa seuraamista sekä muutama onnistunut ruutu (lelu, näyttö ja tyhjä).
Jokuhan on juuri sellainen, millaisen olen siitä aina halunnut tulevan, mutta...
Missä maltti? Ei sitä ole, koska sille ei ole koskaan opetettu, että jos tulee sivulle ilman käskyä, siinä on pysyttävä vaikka ohjaaja olisi passiivinen. 
Kaukoja en nyt ole vähään aikaan imuttanut. Olen ottanut uuden opetustavan käyttöön. Toisinsanoen jatkanut vanhaa, mutta kokeillut uutta kaukojen suhteen. Mitäs muutakaan, kun naksuttelua. Mä tykkään Jokun nopeista vaihdoista, kun se saa itse tehdä niitä. Väliin heittelen käskyjä (juuri silloin, kun on vaihtamassa asentoa), jos ehdin. 
Joku on muuten erittäin keskittymiskykyinen koira, vaikka siitä saa nyt toisenlaisen kuvan. Olen vahvistanut sille seisomiskäskyä ja se keskittyy harjoituksiin niin hyvin, että voin heitellä nameja sen pään päälle ja selkään ja se pysyy paikoillaan. Paikkamakuussa ei myöskään ole levoton. Perusasennot ovatkin meidän ongelma (siis se maltti) ja ne nyt siis treenilistan kärkeen. 
Haastavuutta lisää myös jonkinasteinen epävarmuus: palkkanko nyt. Sehän tekee niinkuin sille on opetettu, periaatteessa. Nyt siis suunnitelmallisuutta ja mustavalkoisuutta. Sen tiedostan, että palkkaan liian herkästi.


Maisalla oli ihan tosi hyvä treeni. Se on tsempannut todella paljon! Seuraaminen oli hyvää, ruutu meni hyvin ja niin meni noutokin. Hmm, kevään kokeita kohti ;)

maanantai 18. marraskuuta 2013

Vapaakortti ja vapaapäivät

Hallilla melkein joka päivä. Vuoroin agia ja tokoa. Viime viikolla myös ohjatut agitreenit. Maisa oli erittäin pätevä Mujusen radanpätkällä, jota Jokukin sai testailla. Hienosti sekin kaahaili suoriin putkiin ja taipui poispäinkäännöksiin. Suoria hyppyjä ei osaanut suorittaa... :D

Tässä välkyn tokoiluja eiliseltä:




sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Korrien opissa

Jotenkin tuntuu, että kaikki on junnannut paikoillaan Jokulla tokon suhteen. En ole uskaltanut siirtyä eteenpäin ja vaikeuttaa treenejä. En ole vain tiennyt miten. Pelkään kokoajan epäonnistua, mutta ilman epäonnistumisia ei pääse pitkälle.
Tänään käytiin hakemassa sitten apuja Korreilta. Ja kylläpäs olikin hyödyllinen koulutuspäivä.
Pekan kanssa tehtiin noutoa. Joku tuo melko huonosti kapulaa mulle ja nyt täytyy ensin opettaa se kiertämään esim. siiveke kapula suussa. Seuraavaksi asetun seisomaan selkä siivekkeeseen päin ja heitän kapulan. Jokun palauttaessa kapulaa väistyn ja kierrätän sen siivekkeen, josta palkka. Nyt yritettiin saada Joku kiertämään kapulan kanssa siiveke, jossa saatiin ensimmäiseksi vahinko-onnistuminen, jonka jälkeen Joku oli aivan kuutamolla, mitä siltä yritän vaatia. Lisäksi täytyy tehdä pitotreenejä.
Seuraavaksi tehtiin ruutua. Tähän asti ollaan treenattu vain lelun kanssa. Nyt ensin muutama toisto lelulla ja sen jälkeen yksi näyttöruutu. Huusin 'jes' juuri, kun Joku oli ylittänyt etunauhan. Se reagoi välittömästi vapautukseen, jolloin heitin lelun. Otettiin muutama toisto ja väliin aina leluruutu. Nyt vähennetään leluruutua ja lisätään näyttöä suhteessa 50/50. Idea ruudun opettamisella kahdella käskyllä jäi myös mieleen. Ennen ruutua huudetaan koiralle esim. 'stanna', joka tarkoittaakin koiralle oikeaa ruudun paikkaa. Hmm, valintoja valintoja. Onneksi mulla on nuori koira ;)
Lopuksi vielä palkkaustreeniä. Täytyy muistaa ensin kehu, sitten 'jes' ja vasta sitten lelu. 'Jes' tulee liian helposti mulla kehusanana. Hmph.


Iltapäiväksi siitten Riitalle, jonka kanssa puitiin seuraamista, hyppyä ja kaukoja. Seuraamisessa ollaan jymähdetty imutusvaiheeseen. Joku kulkeekin oikein loistavasti imuttamalla. Käyttää takapäätään todella hyvin ja pitää paikan. nyt on alettava häivyttämään namikättä kahdenlaisilla treeneillä; 1. Perusasentotreeni. Namia vasenpaan käteen ja koitan saada Jokun jättämään namikäden. 2. Suoraa seuraamista. Ensin muutamia askelia imuttamalla, sitten imutuskäsi pois, samantien naks ja palkka. Tässä treenissä on vaan se huono puoli, että Joks ennakoi liikkeestä maahanmenoa ja ajattelee samantien alaspäin, kun nostan namikäden ylös. Tässä voidaan siis saada joko vahvistettua toivottua käytöstä eli kun luopuu maahanmenosta, saa palkkaa tai sitten vahvistaa epätoivottua käytöstä eli niiauksesta saa palkkaa. Luulen kuitenkin, että tällä tavoin saadaan Joks luopumaan niiauksista, koska muutamilla toistoilla se vähentyi jo paljon.


Hyppyä tein ensin muutaman kerran niin että lelu oli toisella puolella hyppyä ja sain Jokun irtoomaan hyvin hypylle. Ekalla toistolla ajatteli liikaa lelua ja vähän kolautti (3 lautaa). Toistolla ok. Sitten kokeiltiin ilman lelua ja hyvin Joku ajatteli eteenpäin ja irtosi. Reagoi todella hyvin seis-käskyyn, josta palkkasin. Joskus kannattaa vaan ottaa haasteet vastaan :)
Lopuksi katsottiin vielä kaukoja. Niitä ollaan tehty pääasiassa vaan imuttamalla. Pohjat on vahvat. Takapää pysyy hyvin liikkumattomana ja vaihdot on suht nopeita, toki toivoisin niihin vielä lisää vauhtia. AVO-kaukot menee jotenkuten metrin päästä, silloin vaihdot on vaan melko hitaat. Täytyisi nyt vaan vahvistaa taaksepäin ajattelua painonsiirtotreeneillä. Ensin täytyy opettaa Joku jättämään namikäsi. Kun se osaa jättää sen käskystä (äsken harjoteltiin ja oppikin jo :D), voidaan kättä viedä lähemmäs koiraa, jolloin palkka tulee, kun paino siirtyy takaosaan. Sitten aletaan tönimään koiraa takapäähän ja sen pitää silti pitää paino takaosalla. Sen jälkeen voidaan alkaa ottamaan etäisyyttä.


Tämän kaiken jälkeen voisikin ottaa seuraamisen ja kaukot tehokuurille! Joku jaksoi koko päivän olla hieno tokoeläin. Rauhottui todella hienosti kentän laidalla (nukkui), ei varmaan olisi onnistunut agilitykoulutuksessa :D

Jokun kanssa ollaan aloteltu 2x2 keppejä. Hienosti fiksu eläin on tajunnut mennä ensimmäisestä välistä ja viimeisellä treenikerralla meni jo ilman välipalkkausta kahdet parit! Keinun päähänjuoksuja ja pamauttelua ollaan treenattu erikseen. Hienosti sujuu molemmat osiot. Rengasta ollaan tehty myös, eikä kertakaan ole sujahtanut sivusta :)

Maisan kanssa on treenit olleet nyt vähemmällä. Heti huomasi sen moivaatiosta torstaina, kun käytiin aksailemassa. Se varasti monta kertaa lähdöstä :O Mun laamallani oli vauhtia!

My beauty

Lopuksi videopätkä Maisan kotitokoista. Se tykkää aivotyöskentelytreeneistä :)




perjantai 1. marraskuuta 2013

Laiton treenitahti

Maanantaina tokoa. Tiistaiyönä tokoa, 01.00 kotona, jolloin herätyskelloa päällelaittaessa voi todeta ehtivänsä nukkua 7 tuntia, kunnes täytyy herätä keretäkseen tokotreeneihin, joista kotiin ja kiireellä Turkuun Jaakko Suoknuutin oppeihin aksaamaan. Eilen jatkui agility Vuokkosilla ja tänään saatettiin tämän viikon treenit pakettiin viettämällä 3 tuntia Vuokkosilla agilitykentällä. Huh.

On se välillä kivaa koetella koiran jaksamista, saapahan jälleen todeta Maisalla pätevän käytäntö: mitä harvemmin - sen paremmin. Maisan kanssa on turha koettaa onnistua laadun lisäksi isossa määrässä. Tunnari on edelleen hajalla, vaikka olen laittanut nameja kapuloiden joukkoon. Nyt menee tunnari tauolle. Ruutu on myös hankala. Täytyy siinäkin tehdä helppoja treenejä ja pitää kosketusalustaa siellä. Maisan kanssa tähtään uskomukseen; koira juoksee ruutuun olettaen, että kosketusalusta on aina siellä. Siinä vaiheessa, kun 50% treeneistä tehdään ilman kosketusalustaa, uskomus oletettavasti menee. Maisahan ei oikeasti tiedä edes ruudusta mitään. Se osaa vain juosta alustalle. Toisaalta tälläisessä hullussa treenitavassa täytyy myös luottaa, että koira reagoi 'seis' -käskyyn, koska kokeessa ei ole alustaa pysäyttämässä koiraa. Maisan kanssa juurikin pitää vahvistaa erikseen 'seis' -käskyä.
Seuraaminen on parantunut kivasti :)

Jaakko Suoknuutin koulutukseen osallistuin laina-Elsan kanssa. Elsa on kaikinpuolin todellakin kehittänyt minua ohjaajana. Se toimii niin eri tavalla kuin esim. Maisa.
Rata kaikkine kiemuroineen oli haastava:


Esteitä siis 33 ja me päästiin esteelle numero 8. Kyllä vain, ongelmaksi minulle koitui TAKAAKIERTO! Suoknuutti väänsi rautalangasta, miten tuo ohjataan, vaan minä en ymmärtänyt. Selvästikin aivoilleni ei rautalangat riitä, ratakiskot ehkä? Loppujen lopuksi naurettiin vaan mun tyhmyydelle. Ei vais, sain paljon uutta oppia. Miten se pakkovalssi tehtiinkään oppikirjan mukaan? Mikä onkaan japanilainen ja miten se takaakierto toimii. Kyllä se sitten loppujen lopuksi toimikin. Elsa oli todella hieno. Ei varastellut lähdöstä ja teki keskittyneesti töitä. 
Tänään rakensin saman radan esteelle numero 18 Vuokkosille. Maisa suoriutui radasta hienosti. Josko voi taas todeta, että se reagoi todella voimakkaasti mun liikkeeseen. Heti kun hidastan, Maisan vauhti laskee nollaan. Kokeilin sillä piruuttani myös lopun kepeillevientiä (32-33). Ensin sujahti poispäinkäännöksellä putkeen, toistolla löysi kepit, VAU!

Joku teki samaa rataa. 6-9 esteitä. Pakkovalssi onnistui hyvin. 8 hypyn ylittäminen tuotti haasteita, mutta loppujen lopuksi meni koko pätkän hyvin. Joke sai mennä myös elämänsä ensimmäistä kertaa pussia. Muutaman kerran apujen kanssa ja sitten ilman apuja. Lapsen mielestä oli siistii tulla pers liukuen pussista ulos. Tehtiin myös 2x2 keppejä ensimmäistä kertaa. Fiksu tajusi muutamasta toistosta juosta keppejen välistä ja meni jo vaikeemmistakin kulmista :)

Ripa on palannut entiselleen. Kotona sählää punamerle jättiläinen, joka haukkuu lenkille lähtiessä ja paimentaa minut keittiöön ruokaa halutessaan. :)

Jokusella ja Ripasella on outo suhde. Monet kerrat ollaan naurettu samalle tilanteelle, joka toistuu päivittäin. Ripa makaa jossain. Joku kävelee Ripan luokse ja asettautuu Ripan naaman eteen. Voi olla, että tässä vaiheessa Ripa välttelee näkemästä Jokua, mutta Joksuhan viisaana vaatii huomionsa ja laittaa päänsä Ripan pään päälle. Ja kas, vihdoin Ripan on alettava töihin. Ensin toinen korva, nuolee sen oikeen puhtaaksi. Seuraavaksi Joksu kääntyy; toisen korvan vuoro. Tämän jälkeen Joku menee makaamaan Ripan eteen ja avaa suunsa - aivan, hampaiden vuoro. Koko kuononsa Ripa ahtaa pieneen suuhun yltääkseen takimmaisiinkin hampaisiin. Hillitön näky! Isoveikka hoitaa :D

Pentu ja lapsenlikka :D