Ripan treenijuttuja

torstai 30. tammikuuta 2014

Työntäyteinen tammikuu







Tammikuu melkein ohi.
Aika rento vuoden aloitus koirien näkökulmasta. Mulla on koulun ja työn kanssa hommia riittänyt, joten treenaaminen on jäänyt minimiin.
Tammikuun aikana olen startannut kolmesti Elsan kanssa ja kolmesti Maisan, aloittanut Jokun kanssa ohjatun tokokurssin (kahdet treenit tähän mennessä) ja käynyt kahteen kertaan ohjatuissa agitreeneissä Maisan kanssa. Lisäksi kahdet(?) omatoimitreenit hallilla ja tietenkin kotitokoilut. Joku on oppinut tulemaan eteentulosta sivulle. Oppi sen yhdessä illassa. Toki on vielä hyvin epävarma: saattaa jäädä pyörimään ja haukkumaan mun eteen tai juosta selän takana olevalle merkille. "Viereen" -käsky saa kuitenkin koiran aktiiviseksi.
Kisoista keräsin molemmille yhdet nollat ja kahdet hyllyt. Maisalle kolmosissa ensimmäinen ihanneajan alittava nollatulos :)!
Maisan radat:
Elsan nollarata:

Ohjattu toko on alkanut kivasti. Jokulle tekee hyvää päästä harjottelemaan häiriössä ja vähän erilaisissa treeneissä. Välillä tulee pelkkää oleskelua ja välillä taas täytyy keskittyä. Tämä tekee juurikin hyvää koiran viretilan säätelylle. Ollaan tehty hyppyä. Ekalla kerralla muutama kerta hypyn alkuosaa ja nyt edellisellä kerralla loppuosaa. Kummassakaan ei ongelmia. Sitten kokeiltiin yhdistää ja tehtiin kokeenomasesti. Joku hyppäsi ja pysähtyi, mutta kyllästyi samantien odotteluun, kun ei lelua lentänyt. Hyppäsi takasinpäin hypyn päälle ja asetti takajalat hypyn laudoille ja etutassut muhun päin. Olihan tuo huvittava näky :D Joku ehkä ymmärsi tehneensä itsestänsä pellen, koska toistolla teki hienosti kokeenomasen suorituksen! Kehääntuloa, luoksepäästävyyttä ja paikkamakuuta treenattiin viime kerralla. Hyvin onnstui :)

Eilen oltiin pitkästä aikaa bordercollieaksaamassa Riian ja Donnyn kanssa. Jokullahan on muisti parantunut tauon aikana: muistaa siis nyt ottaa järjen mukaan agikentälle eikä unohda sitä kotiin/kentän laidalle. Ihan oikeasti sen kanssa oli mahtavaa tehdä töitä, kun se oli rauhallisempi. Treenattiin keinua (ensin pamauttelutreeni, sitten päähänjuoksuja ja muutama kokonainenkin), puomia (ylösmenojen vahvistamista, kun juoksee helposti ohi) ja pientä radanpätkää.


Donnynkin sain treenata ja kyllähän tuo naapuripaimenkin oli pätevä. Pitkän tauon jälkeen kepit sujuu mahtavasti ja koira kulkee noin muutenkin :) 


Ripa kävi viime viikonloppuna tokokokeilemassa. 1/2 pistettä vajaa ykköstulos. Muuten se on ahkeroinut agikisoissa. Lisää niistä voi lukea Ripan treeniblogista.
Onneksi helmikuu ei näytä yhtä kiireiseltä kuin tammikuu on ollut. Jos vaikka ehtis enemmän treenailemaankin. YO-kirjotusten jälkeen (maaliskuussa) alotetaan Jokun kanssa keppiprojekti sekä valmistautuminen tokouran korkkaukseen. Maisan kanssa katsellaan, missä mennään ja missä olis sopivia tokokokeita. Kyllä innostais agilitykisatkin nyt, kun edelliset meni niin hyvin :)


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2014

Vuosi vaihtui. Kolmonen vaihtui neloseen. Vietin Jokun ja Maisan kanssa uudenvuoden Hyvinkäällä. Maisa ei edes ihan kamalasti reagoinut paukkeeseen. Tottakai se oli lenkillä ylihysteerinen läähättävä ja kuolaava panikoitsija, mutta sisällä pystyi jopa lepäämään pää vasten lattiaa.
Jokua palkkasin aina lenkillä, kun pamahti eikä pentu reagoinut sen suuremmin pamauksiin. En halua tietää, miltä näytin lenkillä ulkopuolisten silmissä. Töpöhäntäinen koira vetää kieli sinisenä multa melkein käden irti ja musta koira juoksee pamahtaessa muristen mun luo ja tarttuu remmeihin roikkumaan... viisas näky, luulisin.

Niin paljon tapahtumia mahtui vuoteen 2013, ettei mitenkään voi muistaa kaikkea. Suurimmat tapahtumat voi oman elämän kohdalla ehkä tiivistää Jokun tuloon, työpaikansaantiin ja valmistumiseen eläintenhoitajaksi. Viime vuoden alussa minulla ei ollut aavistustakaan, millainen bortsulapsi kotiamme tulee tuhoamaan, lahkeessa roikkumaan ja sormia puremaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, että sinnikäs työnhaku palkittaisiin. Oli vain varmaa, että tulen valmistumaan eläintenhoitajaksi. Kaikenkaikkiaan takana on upea vuosi. Vuosi, jona on saanut seurata tassujen kasvua, pelätä itku kurkussa pienen spanielin kohtaloa, jännitetty kisakentillä, yritetty antamatta periksi (ainakaan joka asiassa). Vuosi on ollut monelta osaa rankka. Paljon se on ottanut ja kuluttanut. Mutta, miten paljon se onkaan antanut - sanattoman paljon!
Tänä vuonna minulla ei ole aavistustakaan, mitä tapahtuu jos/kun valmistun keväällä ylioppilaaksi. Ei ole suunnitelmaa tulevasta. Mutta en ole kamalan huolissani, eihän elämä olisi kivaa jos ihan kaiken tietäisi etukäteen. Ikinä ei yllättyisi hyvistä valinnoista tai pettyisi pahasti valitessaan väärin, jos etukäteen osaisi varautua kaikkeen.

Mutta, jos nyt vähän yritetään palauttaa mieleen muitakin asioita

2013
TAMMIKUU:
Ripalle TK2 koulari.
Tellu todettiin kaikinpuolin terveeksi ja hyvinvoivaksi.

HELMIKUU:
Maisa sai ensimmäisen ihannejan alittavan 0-tuloksen kolmosista, muut radat HYL ja 5. Elsa ja Ripa kävi myös muutamat kisat.

Yhdet hulluimmat treenit ikinä asuntolalla. Pakkasta ehkä -18, mutta tokoilla piti
MAALISKUU:
Muutama kisastartti Elsalla ja Maisalla.

HUHTIKUU:
Tellu sairastaa ja hengitys rohisee pahasti. Käy päivystyksessä, syytä ei löydy. Maisa on pahasti jumissa. Pennunodotus toi kuitenkin hymyä arkeen.


TOUKOKUU:
Lahkeessaroikkuja saapui ilahduttamaan naskaleillaan meidän lauman elämää (vuoden parhaita hetkiä). Pentutreeniä. Lammasaitauksessa. Agilitykentällä. Tokokentällä.
Maisa korkkasi voittajaluokan, tuloksena VOI3.




KESÄKUU:
Pentu kasvaa, leikkii riiviötä tokossa ja agissa ja käy liikuttelemassa lambeja. Ripa kävi luonnetestissä, tuloksena 45p -> hylätty. Reissattiin paimenkolmikon kanssa Jyväskylään tokon SM kisoihin. Maisalle tuloksena VOI0.



Jokun SM-kisojen kohokohta oli Vanttu-siskon kanssa järjestetty leikkituokio

HEINÄKUU:
Riiviö esittää jo toisinaan älykköä. On oppinut jo jotain, siis tuhoamisen lisäksi. Eksyttiin myös patikoimaan uskomattoman hienoihin maisemiin Repovedelle. Sinne on pakko päästä uudelleen ens kesänä (vaikka toisinaan sillä reissulla kirosi rinkan kantamista ja hoki "ei enää koskaan uudelleen"!)


ELOKUU:
Ripa menestyy lampaidenpyörityksessä keräten nimensä perään kirjainyhdistelmän STDs.
Maisa kisasi tokossa, tulokseton rivi kasvaa: VOI-.
Kävästiin myös Kinnulassa viikonloppureissulla asuntolaporukan kanssa.

Maisa haaveilee veneilystä Kinnulassa

SYYSKUU:
Käytiin Jokun kanssa kuokkimassa Donnyn pentutreffeillä. Elsan kanssa noustiin kolmosiin! Maisan kanssa käytiin häpäisemässä itsemme BH-kokeessa. Kuitenkin hyväksytysti :)

Elsa ja uunituore SERT!
LOKAKUU:
Elsan ja Maisan kanssa kisailtiin. Elsalle ensimmäinen 0-tulos kolmosista. Jokun kanssa alotettiin 2ON2OFF treeni laatikolla. Ripa sai ensimmäisen merkintänsä myös agilityn kisakirjaan saaden ensimmäisen LUVA0 tuloksen.

MARRASKUU:
Treeniätreeniä. Suoknuutilla. Korreilla. Vapaakortilla. Vähän myös kisailua.

JOULUKUU:
Treenintäyteinen joulu viiden karvasen keskellä.


Vuoden 2013 tavoitteena oli saada Maisalle VOI1 tulos. Miten se onkin niin vaikeaa. On se, jos ei treenaa. Nyt voin todeta agilityn osalta, ettei me Maisan kanssa juurikaan olla kisattu. Pääsyynä sen jatkuvat selkäjumit. Nyt kuitenkin ollaan menossa kohti kevättä ja keväälle oli Maisan kanssa tavotteena lähteä tavottelemaan edes VOI2 tulosta. Jokun kanssa varmasti korkataan myös tokon kisaura keväällä. Agilityn kisauran korkkaamisajankohtaa ei edes voi vielä miettiä :D