Erittäin hyvä ellei täydellinen

Mulle se on täydellinen

Tuomarina Lena Danker, Suomi
JUN EH 
Arvostelu: 
15kk, hyvän kokoinen uros, joka antaa hieman vieraan vaikutelman, koska kuonossa ja raajoissa on brindle-väritys, hieman vieras ilme rodulle, purenta ok, tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa, köyhä eturinta, rintakehä saa vielä kehittyä, kokoonsopiva luusto, jyrkkä lantio ja tästä johtuen häntä kiertyy selän päälle liikkeessä, lupaava karvanlaatu, miellyttävä luonne.

Tuomarin lässyteltävänä

Olen todella tyytyväinen arvosteluun, se on ihan Jokun näköinen. Itse en nähnyt Jokun esitystä, mutta hyvin oli lähtenyt vieraan matkaan ja toiminut kehässä, vaikkei me koskaan näyttelyjuttuja treenatakaan. Jokulla oli kuitenkin Maisa matkakaverina, joka osallistui JH kehään, tällä kertaa ilman sijoitusta. 
Iso kiitos kuuluu Jokun esittäjälle, Maijalle ja heidän tiimilleen! Kuuman päivän päätteeksi kotona makasi kaksi väsynyttä matkalaista. 

Yhteistyö :)

Kaverukset reissussa

Mun loma osa 2 starttasi tällä viikolla. Lomareissu 2 tuli myös tehtyä, tälläkin kertaa ilman koiria (juhannuksen jälkeen kävin Vaasassa). Pyöräiltiin kaverin kanssa 150 km Hartolaan heidän mökilleen ja eilen palattuani reissulta, oli treeni-into kasvanut hurjasti. Pakkohan se oli lähikentälle tokoilemaan lähteä. 

Viime viikon torstaina liideltiin jokun kanssa agitreeneissä. Olipa hauska rata, joka vaati rytmitystä ja linjauksia paljon. Suoran putken jälkeen kepit olivat avokulmassa, jonne ohjasin poispäikäännöksellä. Ajattelin vaan kokeilla vaikka olin varma, ettei Joku vielä tuollaisesta suoriudu. Yllätyksekseni se kuitenkin hakeutui kepeille, muutaman kerran mennessään vilkaisi kuitenkin mua varmistellen, mutta tokalla yrittämällä jo parempi. Ihan huippua! Yksin olen onnistunut kouluttamaan sille kepit vieraalla metodilla ja ihan tyytyväinen olen :)

Huomenna lähdetään sitten kunnon liitoleirille, kun HSKH:n agilityleiri starttaa. Järvenpäässä vietetään koko viikonloppu esteiden seassa pyörien. KIVAA!
Nyt Joku on Somerolla äitini matkassa kertomassa vitsejä lampaille. Olen varma, että Joku on ainoa, joka nauraa vitseilleen.

Kaikki kunnossa

Tellu on pyörinyt melkein kuukauden jo kaulurin kanssa. Iho meni viime trimmauskerran jälkeen ihan ruville. Hammaskiveäkin oli muodostunut mummelin hampaisiin aikamoinen kerros, joten oli aika varata lääkäri. Eilen Tellu kävi hankkimassa itselleen puhtaat legot ja malaseb shampoon ihovaivaan, kylkiäisiksi mukaan tuli ab-kuuri. Lääkäri totesi Tellun olevan hyvässä kunnossa eikä hammaskivikään ollut aiheuttanut mitään ientulehduksia :) Hyvillä mielin kannoin Tellun ulos asemalta, kun ei sen omat valtavat tassut jaksaneet vielä kantaa anestesian jäljiltä.

Tellu näyttää, miten voi nukahtaa esirauhottavan vaikutuksesta :')

Hellettä on ollut riittämiin asti ja pidemmät lenkit ja treenit on tehty vasta alkuyöstä. Jonkin verran kuumimpina päivinä ollaan tehty reissuja Firalle, koirarannalle. Jokusta on tullut Ripalle kunnon uimakaveri!

Viikko sitten käytiin epistelemässä Purinalla. Joku aloitti hienosti epävirallisesti agilityuransa osallistuen kaksi starttia supermölleihin :) A-estettä ei olla vielä tehty ollenkaan, joten siksi valitsin radan, jossa oli vain hyppyjä ja putkia. Hienosti Joku kuunteli radalla ja vauhtikin oli melkoinen. Tuloksina molemmilta radoilta 0, sijat 2 ja 3! Kävin myös Jokun ja Ripan kanssa rallattelemassa putkirallissa ja hauskaa oli hylkyjen verran molempien kanssa :)

Joku on oppinut myös nyt menemään kepit paremmin mun ollessa sen vasemmalla puolella. Lisää varmuutta toki kaivataan, jonka kautta vauhtikin kasvaisi - kaikki aikanaan. Samassa tilanteessa ollaan keinun kanssa. Joku on vaan niin hurjan vaarallinen itselleen radalla, menee ihan päättömästi eteenpäin. Välillä mua pelottaa ohjata sitä, jos sitä vaikka sattuukin..
Näinpä kävi kerran. Hurjalta näyttää, mutta koira kunnossa - vielä:

Pitkästä aikaa vierailtiin Maisan kanssa punkkien mailla hakumetsässä. Harmi, etten itse ole niin innostunut lajista, mitä Maisa haluaisi. Se voisi varmaan hakuilla päivittäin, ilme sen kertoo:

TOKO SM

Olipas reissu, hieno kokemus, Jokun ensimmäiset isot kisat! Perjantai-iltapäivällä lähdettiin matkaamaan kohti Poria yhden treenikaverin ja hänen cockerinsa kanssa. Porissa meitä odotti kiva Scandicin hotelli, jossa Joku sai majoituskumppanikseen seurakaveri kelpien :) Joku rauhottui hyvin hotellissa ja oleili mielellään häkissään, oikein mukava reissukaveri.

Lauantaina aamusta kohti kisapaikkaa. Meidän piti olla 7. koirakko ja olin laskenut, että Joku makaa siis toisessa paikallaoloryhmässä. Todella kiva, niin ei tarvitsisi koko päivää odotella omaa suoritusvuoroa. Tuomareina ALO kehissä toimi tänä vuonna Harri Laisi (kehä 1: luoksepäästävyys ja paikkallamakuu), Heli Kelhälä (kehä 2: hihnaseuruu, liikkeestä maahanmeno ja hyppy) ja Marita Packalen (kehä 3: vapaana seuruu, luoksetulo ja liikkeestä seisominen).
Ajattelin, että ehdin tekemään paikallaoloharjotuksen vielä ennen kehäänmenoa, Joku kun kävi vähän kierroksilla. Välistä puuttuikin muutama koirakko ja oltiin jo heti ensimmäisessä paikkisryhmässä. Pieni paniikki ja sähellys ja sitten kehään. Luoksepäästävyydessä Jokun ollessa viimeinen koira, se ehti tekemään maahanmenoja muutamia toistoja, malttoi kuitenkin istua luoksepäästävyyden ajan. Paikkamakuun alkaessa liikkuri ei kysynytkään ollaanko valmiita, joten virittely jäi. Joku reagoi kuitenkin hyvin käskyyn. Alkuajasta se oli normaali, pää pyöri vähän, mutta muuten ihan levollisen näköinen. Minuutin jälkeen liikehtiminen runsastui ja lopulta Joku nousi venyttelemään, kaivamaan maata ja lopulta hiipparoi mua kohti. Vähän sekaiset fiilikset. Kehän jälkeen suuttumuksen määrä oli aika suuri, vaikka yritin tsempata itseäni jo kohti seuraavaa kehää. Ei enää tehnyt mieli jatkaa, olin ihan valmis luovuttamaan. Hetken virittelin Jokua ennen seuraavaa kehää. Joku tsemppasi hyvin mun mielialasta huolimatta, teki vaan muutamia tarkkuusvirheitä. Jotenkin luulin, että remmiseuruun jälkeen tulee vapaana seuraaminen ja yllätyin liikkurin käskytyksestä. Maahanmeno oli hidas jo mun epävarman käskyn takia. Hypyssä liikkui paljon ja kaksoiskäsky perusasentoon. Viimeiseen kehään lähdin jo paremmilla fiiliksillä. Enää ei ollut mitään hävittävää, tiesin ettei me saada ykkösulosta.
Packalen ei tykännyt mun palkkaavasta liikehdinnästä, joka näkyi kokonaisvaikutuspisteissä.
Yllätyin todella kuullessani tehneemme kuitenkin ykköstuloksen, pisteitä 160,33! Joku sai näin ollen myös TK1-koularin :)

Pisteet:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraamiset 9,5
Maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Seisominen 10
Hyppy 8
Kok. vaik. 10, 10, 8

Nyt kohti avointa luokkaa, sitä ennen kuitenkin paikkamakuutreeneihin ja kai niitä kaukoja ja noutoakin pitäisi treenata.

Lopputuloksena meidän joukkue oli sijalla 11 ja toinen HSKH:n joukkue sijalla 3!!!

Maanantaina käytiin Jokun kanssa Mevetissä. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt Jokun silmän pinnalle muodostuneitä täpliä, lopulta huolestuin niin paljon, että päätin viedä sen mahdollisimman pian silmäpeiliin. P. Axelson lausui Jokun silmät terveiksi. Täplät olivat sarveiskalvolla olevia kolesterolikertymiä, jotka ovat täysin vaarattomia. Sain huokaista helpotuksesta! :)

Tänään käytin koiria aamulla uimassa ja tällä kertaa Jokukin uskaltautui ensimmäistä kertaa uimaan kunnolla, innostui siitä kovasti, tuijotteli veteen ja odotteli, että pallo lentäisi :) Tähän asti se on tyytynyt odottamaan rannalla kunnes Ripa hakee pallon ja sitten varastanut sen Ripan ravistellessa.

Pikkuluppa yhdeksän (27.6.)

Ne valkoiset ja niin valtavat tassut, jotka kannattelevat pientä ruumista, täplikästä turkkia ja suurta sydäntä, ne tassut, jotka ovat astelleet talomme puulattialla, sängylläni, useissa eläinlääkäriasemissa, kavereideni kodeissa, miljoonilla lenkkipoluilla... ne tassut, jotka ovat (harvemmin) hurjastelleet agikentällä, ne tassut ovat astelleet jo yhdeksän vuotta eteenpäin. Nuo tassut ovat nykyään jatkuvassa liikkeessä. Pakko myöntää: en olisi koskaan uskonut näkeväni Tellua yhdeksän vuotiaana. Tellu elää höperöityneenä mielestään oikein mukavaa elämää tai nauttivalta se ainakin näyttää. Tellun elämä pyörii, on aina pyörinyt ja tulee aina pyörimään ruuan ympärillä. Se näkee aina vain ruokaa silmissään ja luulee haistavansa ruokaa joka paikassa.

Viime viikolla Tellu kävi trimmissä, jonka seurauksena iho ärtyi aika pahasti. Nyt beagle mallinen spanieli kulkee tötterö päässään, kun kaulassa on iso ihottumalaikku. Takajalkojen sisäpuolet ovat täynnä rupea. Kesäkampauksessa on myös vähän kylmä, joten Tellu nukkuu mantteli niskassaan.

Juuri, kun viime päivityksessä hihkuin Maisan selän olevan jo paremmassa kunnossa, menin tyhmänä laskemaan sen irti märälle nurtsille. Liukastuihan se, ja kaatui. Samana iltana ontui etutassuaan. Nyt olen yrittänyt venytellä ja hieroa sitä. Olen ottanut Maisan nyt myös aina mukaan juoksulenkeille, jotka se ravaa tasaisesti. Back On Track on ollut lämmittämässä selkää öisin. Yritän saada sen selän nyt kuntoon ennen syksyn tarkkikäyntiä. Maisa on lihonut todella, kun se ei ole päässyt kuluttamaan aksakenttiä ja ruokamäärä on kuitenkin pysynyt samana. Maisa joutuu nyt laihdutuskuurille, ensisijaisesti kuitenkin yritetään saada selkä kuntoon.
Ripan kanssa jouduin luopumaan canicross harrastuksesta. Miten onkaan ihanaa juosta täysillä koiran vetäessä, nähdä, kuinka koira nauttii ja saada se lohduttoman hyvä olo itselle. Siinä vaiheessa, kun terveys on vaarassa, on aika luovuttaa. Mun jalat ei tykkää yhtään tästä harrastuksesta ja pelkkä käveleminen canicrosslenkin jäkeisinä päivinä on yhtä tuskaa.. Nyt canicrossvaljaat lojuu laatikossa. En kuitenkaan usko itsehillintäni riittävän pitämään niitä siellä kovin kauaa ihan käyttämättöminä.

Onneksi Ripalla riittää harrastuksia, joista nauttia!

Jonkinmoisesti ollaan Jokun kanssa yritetty valmistautua tulevan viikonlopun koitosta varten. Kerran se karkasi paikallaolosta, kun viereisellä kentällä aksailtiin. Sain sen onneksi pysäytettyä ennekuin pääsi kuokkimaan toisten treeneihin. Makuutin sitä sen jälkeen ihan aksakentän vieressä. Koira oli aika kituvan näköinen siinä täristessään vimmatusti. Jännitti varmasti joka jäsentään. Seuraamisessa oli yliyrittämistä häiriön lisääntyessä. Paikkamakuuta on anyway tullut liian vähän treenattua. Tällä viikolla on tehty vielä viime hetken viilauksia.
Ollaan onneksi ihan alkupäässä, numerolla 107 eli 7. koirakko.
Ikinä ei voi olla liian valmis, koskaan ei voi olla liian varma eikä milloinkaan voi olla liian suuri luotto. Mun tavoitteena on tehdä Jokun kanssa sellainen suoritus, mihin tiedän meidän molempien pystyvän. Sellainen suoritus tehdään yhdessä! Jos mokataan, ei hävetä, koska kukaan ei tiedä kuka mä olen, kiitos meidän hienon edustuspaidan:

Viime viikon aksatreeneissä tuo musta eläin loisti, ei vaan ihastuttavalla kestosmilellään, vaan myös suorittamalla kepit osana rataa! Huikeeta, miten se on edistynyt. Teki myös hienon lentokeinun, varasti käden liikkeestä puomin alastulolta ja ohitteli muutamia selvästi helposti suoritettavissa olevia hyppyjä. Ei se haittaa vaikka aina (lue: melkein koskaan) ei onnistuiskaan täydellisesti, Jokun kanssa tekeminen on jo itsessään niin mageeta.

Ainiin, ilmotin Jokun NÄYTTELYYN! Se on vielä bortsuerkkari. Onneksi ei tarvitse itse mennä heilumaan kehään, kun sain osaavan handlerin. Maisakin on nyt käynyt muutamia kertoja pyörimässä junnukoirana mätsäreissä. Taitaa tuo likka tykätä touhusta ja ne handlerilikat Maisasta :)