Kaksi viikkoa, kolme liikettä

Viimeiset kaksi viikkoa ollaan Jokun kanssa tehotreenattu kolmea liikettä: liikkeestä seisomista, noutoa ja luoksetuloa. Niinkuin kerroin, nämä liikkeet eivät ottaneet onnistuakseen kokeenomaisesti ja olin jo epätoivon vallassa. Viime viikon perjantaina tehtiin jälleen nämä liikkeet kokeenomaisesti ja voin vain todeta kahden viikon tehotreenin vievän liikkeitä tosi paljon eteenpäin. Kaikki liikkeet menivät todella hyvin. Jos haluaa jotain vielä hioa, niin nouto voisi olla edelleen hieman tiiviimpi palautuksessa. Mutta kokonaisuudessa tosi hyvä suoritus ja loistava fiilis.
Tänään teimme kokeenomaisesti liikkeestä maahanmenon, kaukot ja hypyn. Tarkotuksena on nyt kahden viikon ajan tehotreenata näitä kolmea liikettä (samalla ylläpitää muita liikkeitä). Joku todellakin tarvitsee treeniä näissä liikkeissä. Paljon. Todella paljon. Liikkeestä maahanmeno meni seisomiseksi, ei osannut erottaa nyt hiottua seisomista maahanmenosta. Kaukot tehtiin ensimmäistä kertaa viidestä metristä. Teki kaikki vaihdot. Maahanenot ok. Ekassa istumisessa hinasi itsensä ylös ja liikkui vähän ja toisessa pomppasi, mutta liikkui paljon. Ei hyvä. Hyppy oli tosi hyvä. Sentään jotain hyvää. Pikkuhiljaa kohti kokeita. Ne pitkät paikkamakuutkin on tuottaneet tulosta! :)

Viime viikonloppuna käytiin HSKH:n kisoissa juoksemassa muutama startti. Muutama hylky. Ensimmäisellä radalla kaksi typerää esteen ohitusta, jonka kyllä laitan Jokun kokemattomuuden piikkiin, kokenut koira olisi ottanut ne. Väärään putkenpäähän ohjaus johti hylkäykseen.

Toinen rata oli aika haastava ykkösluokan rata. Se sisälsi putki-a -erottelua, välistävetoa, ansaputken ja vaikean keppikulman. Joku lähti hyvin välistävetoon, mutta ohjasin sen liian aikasin seuraavalle hypylle ja kiersi sen takaa. Loppurata olikin sitten täyttä katastrofia. Tältä radalta ei videota.
Aan kontaktit on tosi hitaat. Niille pitäisi nyt tehdä jotain. Ja edelleen Joku tarvitsee paljon palkkaamista muualta, kun multa. Ja ne lähdöt... Mutta jos jotain positiivista niin kummallakaan radalla ei sattunut rengasrikkoa! :)

(c) Emil Eklund

Tänä viikonloppuna ei olekaan kisoja. Ensi viikonloppuna kisataan lauantaina Maisan kanssa Hausjärvellä tokoa ja sunnuntaina Jokun ja lainakoira snautserin kanssa Liedossa agia.

Maisa on jatkanut kekseliäällä linjalla tokotreeneissä. Yksi päivä tein seuraamista agikentällä esteiden seassa ja se lähti pujottelemaan juoksuosuudella keppejä. Viime perjantaina ryhmätreeneissä tehtiin ruuta. Sitä ennen oltiin tehty tunnaria. Merkille lähettäessä juoksi kokoajan tunnarikapulalaatikolle ja loppujen lopuksi, kun se vääntö oli ohi ja lähetin merkille, niin hyppäsi taas kentältä väliaidan yli odottelutilaan ja tällä kertaa meni juomaan. Se ei ole vielä kertaakaan juossut ensimmäsellä toistolla suoraan hyvin merkille. Tänään juoksi jo sinnepäin, muttei kuitenkaan. Loppujen lopuksi lähti karkaamaan jo ruutuun. Merkkiä _ehkä_ pitäisi treenata erikseen. Toisaalta merkkiongelma ei ole tällainen ohjatussa noudossa. Hmm. Maisa taitaa taas kouluttaa mua.

(c) Emil Eklund

Toinen LUVA

Tänään juostiin Hyvinkäällä kolme rataa. Agilityradat oli kivoja suoraviivaisia ykkösluokan ratoja, hyppyrata hieman kimurantimpi.
Ekalta radalta 0-tulos, -14,86, sija 2. Ois voinut mennä kovempaakin, mutta alustan liukkauden tietäen pyöristin käännöksiä. Kepeillä Joku liukasteli.
Toiselta radalta rima ennen keppejä, kun käskytin keppejä riman päällä ja sen jälkeen pasmat sekasin koiralla ja ryysäs tokaan keppiväliin.
Kolmas rata meni rallatteluksi. Ensimmäistä kertaa tuo koira lähti lapasesta, toivottavasti ei jää tavaksi. Meillä oli sairaan kivaa kahdella ekalla radalla, Jokulla oli kivaa myös sillä viimeisellä :D
Lähdöt onnistui vaihtelevasti, niitä pitäs treenata. Enkä mä vieläkään luota Jokuun radalla. Ehkä se luottamus tulee aikanaan ja liikkumisesta tulee sujuvampaa.

Muuten ollaan treenattu, tuuttuun tapaan paljon. Kumpaakin lajia aikalailla tasapuolisesti. Maanantain ohjatuissa tokotreeneissä tehtiin kokeenomaisesti liikkeestä seisominen, luoksetulo ja nouto. Oli ihan kiva tsekata missä mennään mutta vähemmän kiva todeta ettei vielä missään. Joku osaa sen, mitä ollaan treenattu. Nouto on mennyt hurjasti eteenpäin ja onnistuikin liikkeistä parhaiten. Liikkeessä seisomisessa liikkui paljon, kun kävelin en taakse. Häiriötreeniä ollaan tehty jonkin verran ja siinä ei ole ongelmaa, ongelma tulee esiin kokeenomaisessa tilanteessa. Ennakoi myös pahasti perusasentoa lopussa. Luoksetulossa ei ollut stoppia tai oli se sitten metrin päässä musta. Ei hyvä. Siinä myös ennakoi sivulletuloa edestä.
Lopuksi tehtiin paikkamakuu. Jäin näkyville. Liikuskeli levottomana paljon.
Treeneistä kotiin epätoivon vallassa. Ajatuksia kootessa mietin, että treenaan nyt kaksi viikkoa näitä kolmea liikettä (ja paikkista) tehotreeninä ja kahden viikon jälkeen uusi kokeenomainen treeni ja tsekkaus, ollanko edetty. Treenattu ollaan nyt melkeinpä päivittäin näitä vaihtelevilla treenitaktiikoilla. Paikkamakuuta ollaan tehty ylipitkinä kahteen otteeseen. Täytyy vaan opettaa Jokulle, ettei paikkamakuussa tapahdu mitään, koska nyt kokoajan odottaa, että siinä jotain tapahtuisi (komentaa mua ja tarjoaa mm. peruuttamista) ja on levoton (piipailee, menee lonkalleen ja liikuttelee etutassuja). Oon kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että se on pääsemässä pikkuhiljaa yli ylikiihkosta mielentilasta, kun viereisellä kentällä tehdään agilityä.

Agilityä treenattiin ainakin torstai-iltana myöhään. Hallilta lähdin hiukan ennen kahtatoista. Hullut harrastaa yöllä, hullummat palaavat vielä seuraavana aamupäivänä takaisin hallille. Viisaammat ehkä ois yöpyneet hallissa, minä en. Tehtiin vaikeahkoa ratapätkää. Ai että se on mukavaa treenatessa, kun uskaltaa enemmän luottaa, kisaradalla varmistelen paljon enemmän. Lähdöissäkin pysyy treeneissä paremmin, kun luotan siihen.

Maisan kanssa ollaan treenailtu tokoa tosi paljon (Maisan treenimäärään nähden), koska kokeet ovat tulossa ja me nyt ihan oikeesti yritetään tsempata. En tiedä, viekö ne treenit eteenpäin ja kuinka paljon, mutta tuleepa ainakin itelle hyvä mieli, että on edes yritetty. Toiset treenit menee paremmalla viretilalla, kun toiset. Mihinkään treeniin ei voi lähteä tarkan suunnitelman kanssa, kun ei Maisasta koskaan kuitenkaan tiedä, mitä se juuri sillä treenikerralla keksii. Treenataan sitten sitä, mikä ei sillä kerralla onnistu. Yhdessä treenissä treenattiin merkkiä, kun juoksi kentältä ulos hakemaan tokoboxista mulle ohjatun noudon kapulan, toisessa treenissä tehtiin ruutua, kun karkasi ruudusta kokoajan toisessa suunnassa olevalle merkille, kolmannessa treenissä tehtiin seuraamista, kun laahusti kentän toisella puolella mun reippaillessa jo toisella, neljännessä treenissä tehtiin metallinoutoa, kun ei löytänyt kapulaa jne.. mitähän seuraavissa treeneissä..

Kävin hoidattamassa Maisan ja itseni osteopaatilla. Nyt aukesi Maisan jumit jo suurimmaksi osaksi tällä yhdellä hoitokerralla. Katsotaan, jos saataisiin kuukauden päähän seuraava aika.

Syksy tuli, hallikausi alkoi

Viikonloppuna kisattiin Jokun kanssa kolme rataa Kirkkonummella. Tuloksilla ei juhlittu. Kolme hyllyä. Ei osaa vieläkään odottaa lähdössä eikä irrota. Kahdella radalla keppivirheet ja muutamia rimoja myös lenteli. Kaikki taisi kuitenkin olla mun virheitä. Rimat tulee helposti alas, kun vedättää.
Ja taas tiedetään, mitä treenataan. Mutta oli meillä hauskaa :)

Ripa kisasi hienosti puhtaan radan ja siirtyi kakkosluokkaan!!

Itse kävin torstaina hakemassa kuuden päivän sairasloman viruksen aiheuttaman kuumeen parantamiseen. Lääkärin mielestä mun olisi pitänyt maata pakkolevossa viisi päivää, en maannut kuin 2,5 ja sitten juostiinkin jo tuolla kisoissa ja eilen oltiin tokotreenaamassa. Ihan vähän ollaan lenkkeilty. Eli melkein pakkolepo (?).

Jokun veli, Nasu tuli meille hoitoon keskiviikkoiltana ja lähti sunnuntaiaamuna. Äitin hoidettavaksihan tuo koiralauma jäi mun maatessa kuumeessa sängynpohjalla. Onneksi Nasu osasi hyvin rauhottua, kun paikka oli tullut tutuksi ja meidän lauma sen hyväksynyt (Jokulla tais kestää pisimpään). 

Lauma hyviä hoitajia paikalla

Veli ja sen veli

Muutama viikko sitten käytiin Riitta Korrin opissa tekemässä noutoa ja kaukoja. 

Noudossa ei ole varma, pitääkö kapula palauttaa eteen vai sivulle. Tämä voi olla yksi syy palautuksen hitauteen. Olen vahvistanut liikaa vauhtia ja suorapalkannut, enkä ottanut eteen. Nyt työn alla palautukset ja nimenomaan eteentulo, ei välitetä nyt vauhdista, kunhan palauttaa epäröimättä eteen. Näitä ollaan treenattu jonkin verran sisällä ja palautukset alkaa olemaan jo varmempia. Matkaa pitäisi kasvattaa ja liittää pikkuhiljaa kapulan haku mukaan palautukseen. Noston kanssa palauttaa hyvin. 

Sitten se metallikapula, joka on maailman kamalin asia. Ottaa tosi huonosti kapulan suuhun, pitää löysästi. Tätä treenataan pitoharjotuksilla, joita ei tosin voi tehdä kerralla montaa toistoa. Vaikein osa on liikkua kapula suussa. Kokeiltiin tehdä kapula suussa kiertämistä, joka olikin vaikea harjoitus. Kantamista vahvistettava samantapaisilla treeneillä. Ja sitten täytyy alkaa vaatimaan. Nyt takana kaksi keskustelua, molemmilla kerroilla olen voittanut, jes!

Kaukoissa täytyy harjoitella palkkaustapaa. Naksaus hypystä seisomaan vaihdossa ja nami lentää samanaikaisesti etutassun väliin, ettei hyppy tule liian eteen. Ja olipas tällainen palkkaussysteemi vaikea mulle...

Loppupäivä vietettiin Riian ja Donnyn kanssa Suomenlinnassa. Joku sai kokea julkisen liikenteen: bussin, junan ja lautan. Hienosti käveli myös Helsingin kaduilla. Roikkui hihnassa ja murisi mulle. Onneksi vaan osan matkasta. Rennosti makoili julkisissa :)

Tykinvahti

Pari viikkoa sitten oli meidän vikat ulkotreenit. Kouluttajat olivatkin keksineet kivan teeman treenikerralle. Mentiin helppoa ykkösluokan rataa, mutta toistemme koirilla. Joku taisi vähän sikailla vierailla ohjaajilla. Mutta hurjan hauskaa oli :)

Sittemmin ollaankin siirrytty lokakuun alusta halliin treenailemaan. Meillä alkoi tokokurssi, joka on maanantaisin. Nyt kahdet treenit takana. Ensimmäisellä kerralla tehtiin noutoa ja hyppyä. Joku on jäänyt noudon palautuksessa hiukan liian kauas, mutta nyt saatiin hyvä vinkki tähän. Se tulee väärällä tekniikalla istumaan eteen. Istuu ja vetää etutassut taaksepäin. Nyt jätin koiran maahan kapula suussa ja menin ihan sen lähelle seisomaan. Siitä kutsuin eteen, joilloin sen etutassut pysyivät paikoillaan ja se joutui hinaamaan takamustaan eteenpäin. Näin se tuli hyvin lähelle. Tätä jumppaa ollaan nyt tehty.

Hypyssä vähän epävarma istumisen kanssa. Miettii hetken ja reagoi sitten. Ehkä ihan hyvä, että miettii enenkuin tekee omia ratkaisuja. Muutaman kerran jälkeen kuitenkin istui jo suht nopeasti ja varmasti.

Lopuksi paikallaolo. Makaa vaan liian levottomasti, nyt menee vielä aksaa viereisellä kentällä.

Eilen harjoteltiin treeneissä luoksetulon pysäytyksiä, joita ollaankin tehty tosi vähän suoralla, mutta paljon kierrolla. Pysähtyi suht hyvin suorallakin, ei liikutellut tassuja, mutta tarvitsee selvästi vielä vahvistusta. Tällä kertaa paikallaolossa lähti samantien jo jätössä hipsimään perään tylsistyneenä. Hmmh, kohta menee hermot.. eikun siis motivaatio vaan kasvaa treenata tätä lisää - niinhän se menee :)

Maisan kanssa piti tämä kuukausi treenata ahkerasti. Takana on yhdet treenit. Kyllä me tästä vielä ryhdistäydytään! Täytyy vaan nyt ottaa namit taskusta pois ja alkaa tekemään enemmän kokeenomaisempaa treeniä, ehkä :)