Zest for life

Tätä koiraa katsellessa tulee aina hyvälle tuulelle. Sen ikuinen ilo on aina aitoa :)

Koko tenavien kerho kokoontui joulukuvaan.

Vihdoin maa on valkea ja koirat pysyvät puhtaampina :)

Odotan innolla jo Lappeenrantaan muuttoa. Kaikki asiat ovat järjestyneet paremmin kuin ikinä ensihetkien paniikissa osasin kuvitella. Meille on järjestynyt ryhmäpaikka viikottaisesta agiryhmästä paikallisesta Kiitorekku -yrityksestä. Ihan huippua! Päästään treenaamaan lämpimään halliin hyväksi kutsutun kouluttajan oppeihin. Eiköhän sieltä joku tokoporukkakin löydy, joka suostuisi ottamaan tällaisen taulapääkolmikon mukaan remmiinsä. 

10.1. on muutto ja alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, otan koirat samantien matkaani, jotta päästään starttaamaan agitreenit. 

Viimeisissä HSKH'n ohjatuissa aksatreeneissä tehtiin kisamaista treeniä. Tai piti kai tehdä. Ei me ihan kisamaisesti tehty, kun ei se niin helppo ollut. Sain juosta itseni puhki, kun lainakoira Ruukin oli paikalla. Mutta olipas nuo molemmat todella päteviä! Voi, kun aina uskaltaisi liikkua täysillä ja luottaa koiraansa. Jokun kanssa kaksi peräkkäistä sokkariakin onnistuu jopa näillä jaloilla, kun uskaltaa luottaa. Vähänkö siitä tulee hyvä fiilis! :) Joku ei nyt pahemmin tiputellut rimoja. Ne tulee alas silloin, kun sillä on kiire, eikä ehdi kokoomaan itseään hypylle. Riman päällä kykenee kääntymään hienosti, niitä pitäisi vahvistaa. Todella elastinen se on.

Töitä olen tehnyt nyt enemmän, kun viettänyt aikaa hallilla. Maisan treenaaminen on jäänyt todella vähälle. Merkkiongelmaa ei ole enää ollut (nyt koputan puuta) ja edelleen treenaa nykyään aina tukka hulmuten hymy huulella ja kestää huomautuksia. Nyt voin sanoa uskovani siihen, että joidenkin koirien motivaatio kasvaa vasta 5-vuotiaana. Niinkuin entinen opettajani sanoi minun valittaessa Maisan olemattomasta moottorista: "Kyllä sen moottori vielä kasvaa".

Reikäpää ja raivohullu

Ja samaan kastiin menee Joku. 

Oli yhdessä vaiheessa kausi, jolloin pelotti tehdä aksaa Jokun kanssa. Pelkäsin sen vauhtia ja sitä että se satuttaa itsensä. Se mm. tippui monesti puomilta ja kerran laskeutui hypyltä niskoilleen ja veti pään ympäri kuperkeikan. Joku on koira, joka tekisi aksaa vaikka pää kainalossa. Se ei tajua oman vauhtinsa vaarallisuutta, ajatus ei pysy mukana. Toisaalta, en voi radalla alkaa himmailemaankaan, en mä mitään matkalaukkukoiraa halua (eikä Jokusta semmosta saakkaan), niitä mulla on ollut jo kaksi. 

Olen ehkä opettanut takaakierrot Jokulle väärin. Vahvistanut vain takaakiertoa tajuamatta, että se kiertää siivekkeen liian läheltä. Ei se voi siitä läheltä enää ponnistaa, niin ettei rima lentäisi 99 prosenttisesti. Joku menee aalle myös huonolla tavalla. Tömäyttää tassut suorin jaloin esteeseen. Ajankysymys milloin ranteet naksahtaa (?).

Eilen kisailtiin Janakkalassa. Kivanoloisia ratoja, vaan ei-niin-hallittuja meidän osalta.

Lähdöt onnistui joka startissa. Okei, se hinaa sitä takamustaan, mutta... tokalla startilla sain pidettyä hermot kurissa ja kolmesti vaadittua sitä ilman käskyä istumaan uudelleen. Rimat pysyy, kun se keskittyy. Aina tulee rima alas, kun käskytän esteen päällä tai teen jonkun käännökset (kuten huonon vastakäännöksen). Keppivirhe 2/3 radoista vaikka viime treeneissä aiheena kepit ja koira yllätti mut osaamisellaan totaalisesti. Menee kakkosväliin jos ei ehdi liian kovan vauhdin takia ykköseen. On lopettanut, ainakin vähentänyt, radalla haukkumista. 

Yhdellä radalla kaatoi muurin. Ponnisti tajuttoman kaukaa ja takajalka veti muurin nurin. Joku kuitenkin suoritti ne ainoat onnistuneet kepit tämän katastrofin jälkeen. 

Kaikesta huolimatta, on niin sairaan kivaa painella täysiä tuon kanssa!

Onneksi oli kisassa myös niitä kivoja lainakoiria! Snautseri-Sisun kanssa tuloksina HYL, 5 ja 5. Vitosilla sijat 2. ja 3. Aussie-Ruun kanssa tuloksina HYL, 5 ja LUVA-0 -> SERT!!! Video 0-radasta:

Muutto Lappeenrantaan lähestyy. Ehkä olen enemmän jo innoissani, kun stressaantunut ja peloissani. Viikko sitten sain asuntotarjouksen ja yllätykseni se koski yksiötä. Nyt olen maksanut vakuus- ja vuokramaksun ennen kuin olen edes nähnyt koko kämppää. 5.1. tehdään visiitti katsomaan, millainen luukku siellä odottaa :)

Agikisaaminen ja-treenaaminen jää valitettavasti nyt tauolle vuodenvaihteessa. Tauko ehkä tekee hyvää, vaikka nyt ajateltuna se tuntuu kamalalta.

Olispa taas jo kesä, harmautta on kestänyt jo tarpeeksi

Uudet tuulet

Muutoksia. Niitähän mä olen kaivannut ja nyt niitä on luvassa. Isoja sellaisia. Viime kuun lopussa luin uutisen. Pääsin opiskelemaan. Musta tulee (joskus) fysioterapeutti. Tammikuun alussa vantaalaisesta tulee lappeenrantalainen, työntekijästä opiskelija. Toivottavasti myös Maisasta ja Jokustakin tulee lappeenrantalaisia mahdollisimman pian. Mikään kun ei voi ikinä mennä helpoimman kautta / parhaalla mahdollisella tavalla. Ainakin aluksi mun on muutettava soluasuntoon, johon ei ole suotavaa ottaa koiria. Yksiön saamisen aikajänteestä ei ole mitään käsitystä. Olen yrittänyt kysellä Lappeenrannan tarjoamista koiraharrastusmahdollisuuksista. Vähän heikolta näyttää se(kin) puoli. 

Muun kuin LOASin (Lappeenrannan seudun opiskelija-asunto säätiön) tarjoamia vuokra-asuntoja olen katsellut jonkin verran. Hakuehtoni täyttäviä kohteita 1 kpl. Innostuin. Katsoin tarkemmin: autotalli. 

Siirto Lappeenrannan Lidliin ei myöskään onnistu, koska siellä ei ole tarvetta työntekijöille. Eikun työpaikan hakuun. Lappeenrannan alueella kaksi mun hakuehdot täyttävää työpaikkaa tarjolla: lumien kolaaja (kouluun olisi saanut juosta suoraan duunista hikivanaa otsalta pyyhkien) ja siivooja. Avoimia hakemuksia on viime päivinä lähtenyt noin kymmeneen eri paikkaan. 

Asiat järjestyy. Niinkuin kaikki sanovat. 

Viime päivät ovat menneet asioiden järjestelyyn ja ajatusten kokoomiseen.

Kyllä me pyörähdettiin viikonloppuna HSKH:n, joka valittiin vuoden agiliyseuraksi (!!), kisoissa. 

Jokulla kaksi rataa. Ensimmäinen todella hyvä HYL. Parhain rata pitkään aikaan. Ei yhtäkään rimaa. Yksi aalle karkaaminen alussa ja sitten mun hätiköinti yhdellä hypyllä.

Toinen rata oli enemmän Jokua. Rimat lenteli ja asenne oli raivoisa. 20 vp, mun mielestä saatiin kyllä enempikin. Rimat lentelee helposti myös silloin, kun mä alan käskyttämään. Voisin teipata suuni seuraaviin kisoihin. 

Onneksi sain taas mennä lainakoiralla. Mahtavalle partasuu-Sisulle toiselta radalta hyvänmielen 0. Toisella radalla mä pudotin yhden riman ja Sisu tasoittaakseen otti kontaktivirheen. 

Tällä viikolla olen ehtinyt kerran hallille. Ripankin otin mukaan. Lämppälenkillä aussiet bongas parkkiksella kolme peuraa metsän rajalla. Lähti työmaalle / Kehä III päin juoksemaan ja mä huusin kurkkuni käheäksi. Sieltä ne palas, täynnä takiaisia. Treenit meni sitten kai vähän paremmin kuin se lenkki. Ripa osaa maata kentän laidalla vapaana, kun treenaan Jokua. Joku osaa toimia häiriökoirana kun teen agilityä Ripan kanssa (haukkui ja juoksi vieressä Ripan tehdessä keppejä). Maisa on pätevä tokokoira!

Tänään käytin Jokun elämänsä ensimmäistä kertaa fyssarilla. Mukavaa asiakaspalvelua ja hyvää hoitoa. Joku oli hieman jännittynyt vieraassa ympäristössä, mutta pysyi hyvin paikallaan. Fyssari kehui Jokun rakennetta. Jäykkyyttä oli hieman lantiossa ja takaosan lihaksissa. 

Alamme tekemään tasapainoharjoituksia. Toinen puoli on nyt heikompi ristikkäisiä raajoja nostettaessa.