Ripan treenijuttuja

lauantai 17. tammikuuta 2015

Mitäs myö


Viikko takana Lappeenrantaa, opiskelua, uusia ihmisiä, uutta ympäristöä..
Viikossa ehtii paljon. Ehtii tutustumaan mahtaviin ihmisiin, ehtii huomata opiskeluympäristön olevan mahtava. Viikko koulussa tuntuu kuukaudelta tai kahdelta. Voisiko siis sanoa että viikossa pääsee opiskelijaelämään kiinni..

Tasan viikko sitten kannoin omaisuuteni uuteen kotiini. Vielä en osaa sanoa kämppääni kodiksi, mutta pikkuhiljaa.. Koirat on hakeutuneet selvästi enemmän lähelleni. Ensimmäisenä yönä molemmat kapusivat viereen nukkumaan, vaikka yleensä tyytyvät kuluttamaan mieluummin mattoja peteinään. Joka kerta, kun palaan kotiin (olin ollut poissa sitten minuutin tai kahdeksan tuntia), Maisa repeää liitoksistaan ja tekee kenguruloikkia pääni korkeudelle. Ei se ihan tuollaista innokkuutta harrastanut kotona vaikka onkin aina säestänyt kotiintuloa kiljumalla ja pyörimmällä jaloissa leveästi irvistellen, töpö heiluen.

Ympäristö on kiva. Paljon ulkoilureittejä, jotka nyt tosin ovat hiihtäjien käytössä. Muutaman kerran ollaan kivuttu ison lähimetsän todella isolle mäelle. Metsässä ei vaan mene ainuttakaan polkua, joten jos sinne haluaa lähteä saa tarpoa polveen asti upottavassa hangessa. Tänään käytiin ihan oikealla metsälenkillä, missä mentiin polkua pitkin. Koiratkin saivat katsella muidenkin kuin vain toistensa naamoja ja pääsivät juoksemaan paikallisten koirien kanssa :)

Treenattu ei olla yhtään. Tai jos haluan olla rehellinen, niin Joku on tehnyt olkkarikaukoja, höntsännyt lenkillä seuraamista ja luoksaria ja Maisa on saanut jatkaa pään kääntämistä oikeelle (tarjosi kerran tätä ja aloin vahvistaa) sekä kuuntelutreeniä tokon uutta ohjattuhyppynoutoliikettä varten. Tähän kuuntelutreeniin on sisältynyt kapulan ohituksia roskista (joka on toiminut merkkinä) kierrättämällä. Jotenkin kapulan nosto oli vaikeeta, päästi ääntä eikä olisi halunnut nostaa (yleensä hulluna kapuloihin??). Ehkä se johtuu vaan tästä tilasta tai sitten se on jälleen joku Maisan älyn_väläys_. Meillähän olisi toki alkanut Jokun agitreenitkin torstaina. Nämä treenit oli syy siihen, että otinkin koirat jo heti ekaksi viikoksi mukaan tänne. Noh, ei me mihinkään treeneihin koskaan päästy. 60 km lenkki pimeellä mutkatiellä ja metsätiellä ja todellinen suuttumus iski vaan päälle. Ajeltiin ihan väärään paikkaan. Oli kuitenkin ilo tämän 60 km lenkin jälkeen huomata hallin sijaitsevan tuossa 10 min ajomatkan päässä. Anteeksi Joku: lupaan, että pääset ens viikolla treenaamaan! Vapaakortti Kiitorekulle helmikuun ajaksi on myös harkinnassa :) Täytyishän sitä päästä kai enemmänkin treenaamaan kuin kerran viikossa?

Ripakin kävi äitin kanssa meitä moikkaamassa ja voihan sitä jälleennäkemise riemua :)

Ei tämä Lappeenranta yhtään hullumpi paikka ole. Kaikkeen on mahdollista tottua oikeella asenteella. Kyllä me tullaan varmasti viihtymään täällä. Alku näyttää ainakin lupaavalta, lukuunottamatta muutamaa kömmähdystä, mutta eikös se niin ole, että erehdyksen kautta oppii parhaiten?

(c) Emil Eklund

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti