Talvesta kevääseen

Blogin päivitys on uohtunut reilu kuukaudeksi kiireiden takia. Nyt on hyvä korjata vääryys, kun on kuumeessa, eikä pysty säntäilemään tukka putkella koko päivää sinne sun tänne. Tässä välissä on keretty viettämään parisen viikkoa Vantaalla (työharjoittelu + hiihtoloma) sekä melkein kaikki viikonloput, jotka on olleet kisantäyteisiä. Maisa ja Joku on ehtineet vanhetakin vuodella. Käsittämätöntä, miten aika juoksee.

.. niin jaksaa juosta 6-vuotias Maisakin

2-vuotias, silti vielä niin pentu

Agikisoissa ollaan oltu Vantaalla, Kirkkonummella ja Lappeenrannassa (olipas muuten kiva käydä kisaamassa pikkukisoissa, kun MAKSI 2 oli vaan 11). Meidän hyllyprosentti on masentava. Fiilikset ovat haahuilleet luovuttamisen, epäonnistumisen tunteen ja pettymyksen välillä, mutta toisaalta taas onnistumisen tunteen ja toivon välillä. Muutamissa kisoissa Joku oli aivan kamala. Varasti lähdöstä ja paineli päin rimoja, niin että muutama rima radalla jäi vain tippumatta. Radan jälkeen se puri minua ja odottelutilassa ei ottanut kontaktia laisinkaan vaan sinkoili radan suuntaan ja kuumui todenteolla. Päätin, ettei tämä voi enää jatkua näin. Tavoitteena oli aivan turha pitää nollarataa, kun koira tiputteli kaikki rimat ja minä en kiukun ja epätoivon vallassa kyennyt keskittymään ohjaukseen. Luovutin monesti jo ohjauksen suhteen, enkä jaksanut yrittää. Asetin tavoitteet ensin yhden riman kohdalle. Tavoitteena oli, että kisaradan viimeinen rima pysyy ylhäällä. Lähtö oli myös saatava varmaksi. On turha olettaa oman mielentilan vaihtuvan jännittyneestä ja epävarmasta (joita koin lähtöalueella) varmaksi ja keskittyneeksi (joita olisin tarvinnut radalla). Rauhotin mieleni ja yritin kaikin voimin pitää Jokun mielentilan kontrollissa. En antanut sen katsella edellisiä suorituksia, minulla oli oltava täysi keskittyminen koiraan, kun oli hakenut sen halliin. Lähdön tein mahdollisimman samanlaiseksi kuin treenitilanteen. Heiluttelin käsiäni ja tein hämäysliikkeitä. Luotto koiraan oli vahva. Yllätyksekseni seuraavat kisat katastrofikisojen jälkeen olivat täysin hallitut (ainakin osittain). Muutamalla startilla kiihtymys on noussut kesken radan. Alkuradan rimat on pysyneet ylhäällä, mutta kesken radan Jokun mielentila on muuttunut kiihkoksi, jota vauhti on ruokkinut. Vielä en ole yrittänytkään keksiä ratkaisua tähän, olen ollut onnellinen alkuradan onnistumisesta :). Treeneissä puutun joka ikiseen riman tiputukseen. Toisinaan Joku ottaa palautteen vastaan hyvin, toisinaan se saattaa roiskia samaa rimaa useita kertoja peräjälkeen, jolloin ollaan tehty sparrausta tai lisähäiriötä riman päällä. 

Pitkään aikaan ei olla onnistuttu tekemään rataa ilman yhden yhtä riman tiputusta, joka on jo aika masentavaa. Mietin, että pitäisikö jäädä kisatauolle. Toisaalta meidän alkurutiinit kisaradalle ovat nyt selkeät, enkä halua aloittaa lähtöpisteestä tauon jälkeen, joten jatketaan harjoittelua myös kisoissa. Seuraava ongelma on kontaktit. Treeneissä ok, kisoissa Jokun kuumetessa, se roiskii kontaktit, etenkin A:n. Kesäprojektiksi olen miettinyt juoksukontaktin opettamista aalle. Siihen asti pitäisi kisaradoilla pystyä vaatimaan kontakti. Se vaatii vaan minulta itseltä lähtökohtaisesti todella paljon, etenkin mikäli alla on puhdas rata. Ollaan startattu kakkosisissa nyt ehkä noin 15 kertaa, kaikki muut on hyllyjä paitsi yksi 20, jolloin roiskui taas rimoja. Ne oli niitä puolivälin jälkeen, Jokun kiihdyttyä, tulleita rimoja. Tästä on suunta vain ylöspäin. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto.

Sitten tokoon. Koepaikat on nyt niin kiven alla, että kerran kun HSKH kokeet oli järkkäämässä ja koepaikat tyrkyllä, täytyihän niihin vaivautua. Maisalle kaksi starttia ja Jokulle yksi. Treenattu ollaan keskimäärin kolmesti viikossa vapaavuoroilla Kiitorekulla, iso kiitos Nealle treeniseurasta! :) 

Jokun kanssa ollaan keskitytty voittajaliikkeisiin. Tajusin ottaa hyväksi todetun 2 liikettä, 2 viikkoa -treenitavan käyttöön. Ruutu ja tunnari oli ensimmäiseksi meidän treenilistalla. Parissa viikossa Joku oppi etsimään oman vieraasta kasasta muutaman oman piilottelun jälkeen ja tekemään voittajaruudun (ei ehkä kertaakaan kokeiltu kokeenomaisesti, en muista) ja hakemaan oikeeta ruudun paikkaa (ehkä väärällä tekniikalla peruuttaen). Olin todella yllättynyt Jokun älykkyydestä. Seuraavaan aiheeseen ei keretty, ennenkuin aloin miettimään tulevia kokeita ja AVO-luokan liikkeiden kertausta ja koerutiineihin paluuta myös treeneissä. AVO:n luoksetulo aiheutti eniten ongelmia. Jätössä tuli agilähtö -ilmiö eli takapuolen hinaaminen, kun Joku oli liian korkeessa vireessä. Päänvaivaa aiheutti eniten Jokun saaminen tarpeeksi korkeeseen vireeseen treenitilanteessa ja epäonnistumiseen luoksarin jätössä. Kokeenomaisissa treeneissä Joku meni stopilla maahan (liekö treenattu liikaa VOI-luoksarin maahanmenoa). 

Maisan kanssa keskityin viretilan ylläpitämiseen tarpeeksi korkeana. Treenit vedettiin läpi usein ilman suunnitelmaa fiilispohjalta, niinkuin Maisan kanssa aina on tehty. Tunnari ehti hajota yhdissä treeneissä, mutta oli taas entisenlainen seuraavissa treeneissä. Ruudun merkki oli yleensä aina hukassa, sen tilalle löytyi mm. maalarinteippiä hallin matosta, A-este ja treenikentän ja odottelualueen välisen aidan kiertäminen. Ruutu oli toisinaan myös hukassa, matkalla sinne, saattoi Maisa sujahtaa agilitypussiin. Seuraamisen juoksuosuudessa Maisa oli kertaalleen täysin valmis vaihtamaan lajia ja koitti karata jokaiselle agiesteelle, joka sopivasti tuli hänen eteensä. Eihän tuota koiraa voi ottaa tosissaan. En mä oikeestaan tiennyt, mitä sen kanssa olisi milläkin kerralla kannattanut treenata. Seuraamista ja kehääntuloa treenattiin melkeinpä joka kerta.

Sitten koitti viime viikonloppu. Lauantaina Ossi Harjulan koe. EVL aamupäivästä ja AVO iltapäivästä. Liikkeet oli kahdessa osassa EVL:ssä.

Yritin karistaa kaikin mahdollisin keinoin itsestäni kisajännitystä ja Maisan kohdalla onnistuin siinä! Minulla ei ollut mitään tavoitteita tai odotuksia Maisan kohdalle, eihän sitä ikinä osaisi arvata, mitä se kehässä keksii olla osaamatta. Kehä oli suoraan maajoukkuekarsinnoista seuraamiskaavioineen ja liikejärjestyksineen. Kentällä oli muutama mm. auringon tuoma häiriö, johon moni koira lankesi. Olin todella tyytyväinen Maisan viretilaan ensimmäisessä kehässä. Se oli iloinen ja vauhdikas. Ei yhtään paineistunut, toisaalta minäkään en jännittänyt, oikeastaan tykkäsin kovastikin olla koekehässä Maisan kanssa. Seuraamisessa Maisa yllätti minut todella! Kyllä on kannattanut sitä treenata. Toisessa kehässä Maisa oli vähän jo väsyneen oloinen, meille sopii paremmin, että kaikki liikkeet tulee putkeen, ettei moneen kertaan tarvitse viritellä ja herätellä Maisaa. Tokassa kehässä se ei ollut liikkeiden alussa kuulolla ja hyppynoutoon sekä kaukojen alotukseen tuli kaksoiskäskyt. Nollaksi meni ohjattu, Maisan valitessa ruudun mieluummin, sekä se hyppynouto Maisan kiertäessä esteen.

Jokun kanssa minua jännitti enemmän. Sen kanssa tavoitteet ja epäonnistumisenpelko ovat korkeemmalla. Odotusalueella Joku ei paljoakaan noteerannut minua. Hajut kiinnosti todella paljon ja mun jännitys kasvoi kasvamistaan, pian Joku ei edes halunnut leikkiä mun kanssa kunnolla. Hetken olin keskittymättä koiraan, jotta voisin keskittyä täysillä oman pääkopan kasassapitämiseen. Kehään mentäessä Jokun mielentila vaihtui täysin. Työmoodi iski päälle ja paikkisrivissä se ei enää huomioinut muita. Se olikin maannut patsaana koko ajan. Jestas, olin onnellinen, kun tulin piilosta, eikä tyyppi ollut vaihtanut lonkka-asentoon! Yksilökehään mentäessä oli täysin vastaava tilanne. Jokun ilme vaihtui välittömästä mun kävellessä kehään. Liikkeet menivätkin kohtuu hyvin ja suoritus vastasi Jokun osaamistasoa. Paitsi se luoksetulo..... Eipä tehty maahanmenostoppeja paria viikkoa ennen koetta vaan hiottiin niitä seisomastoppeja ja hyvin ne onnistui. Kokeessa ei onnistunutkaan. Kyllä sillä joku idea oli pysähtymisestä, kun pomppi käskyn jälkeen oudosti eteenpäin, sitten vauhti tippui ja tokasta käskystä meni maahan? Kerran Joku haukahti kehässä, en muista vieläkään olla kehumatta sitä niin vuolaasti liikkeen jälkeen. Vielä on totuttelemista Maisan jälkeen. 

Pisteet: 

Paikkamakuu 10

Seuraaminen 9

Maahanmeno 10

Luoksetulo 5

Seisominen 9,5

Nouto 9,5

Kaukot 10

Hyppy 10

Kok. vaikutus 9

Nyt keskitytään ennen SM'iä vain VOI ja EVL-liikkeisiin. Pieni AVO-liikkeiden kertaus vain ennen viimeistä AVO starttia.

Sunnuntaina taas aamusta nokka kohti Ojankoa. Siellä odotti Harri Laisin EVL-kehä. Mulle oli yön aikana noussut tämä pirun kuume eikä olo ollut ihan niin iloinen kuin ajattelin Maisan tarvitsevan hyvän viretilan ylläpitämiseen. Onnistuin kuitenkin välttämään jännityksen nousun ja suuntasin kehään reippain mielin ja olipas se kisaaminen taas kivaa :) Maisa teki töitä todella reippaana, ottaen huomioon, että se oli ollut myös edellisenä päivänä kokeessa. Jälleen Maisan seuraaminen yllätti todella. Tällä kertaa nollattiin ruutu, kun Maisa jäi ihmettelemään merkin ympärillä olevia jesaripalasia eikä fokusoinut ruutuun ollenkaan sekä zeta, kun Maisa ei viitsinyt olla kuulolla. Teki sentään yhden oikean vaihdon :D. 

Nyt TVA-titteli ei tunnu enää vain kaukaiselta unelmalta vaan ihan saavutettavissa olevalta tavotteelta. Täytyy lisätä häiriötä treeneihin, ylläpitää hyviä liikkeitä ja vahvistaa heikkoja. Sekä metsästää niitä koepaikkoja, jotta joskus Maiskista tulisi vielä tottelematon tottelevaisuusvalio :D